Olga Tokarczuk : Vaeltajat

 Ennen kuin tutustuin Olga tokarczukin kirjoihin, en ollut juurikaan kiinnostunut puolalaisesta kirjallisuudesta enkä Puolasta. Nyt olen jopa matkannut lähelle kirjailijan kotikylää Puolan ja Tsekin rajamaille.

Olga Tokarczuk edustaa eurooppalaista maagista realismia. Garcia Marquesin jäljillä siis ollaan.Kirja on kokoonpantu lyhyistä proosapätkistä, jotka joskus löyhästi liittyvät toisiinsa. Kirjan alusta tutut henkilöt putkahtavat tarinan keskipisteeseen kirjan loppupuolella. Välillä kertomusta voi pitää novellina, välillä  kuvauksena tai jopa toteamuksena. Tokarczukin keskeisiä teemoja ovat aika ja paikka sekä tässä kirjassa erityistesti liikkuminen. Matkaa tehdään mannertenvälisillä lennoilla, metrossa, laivoilla ja jalan. Matkoilla kuljetaan antiikin sankareiden jäljillä tai kohti omaa itseä. Lähdetään etsimään nuoruutta ja autetaan samalla nuoruuden rakastettua kuolemaan - ammoin annetun lupauksen mukaan. Matkalla on professoreja, tutkijoita ja reppuselkäisiä turisteja, mutta myös kaikki vaatteensa päällä kantavia  kassialmoja.  Ainoa, mitä en ymmärtänyt tai mistä en erityisemmin pitänyt, on kirjoittajan kiinnostus preparoituihin elimiin.

Matkalla olevat havaitsevat ja oivaltavat, näkevät enemmän ja tarkemmin. ja kiinnittävät huomiota asioihin, jotka joku toinen ohittaa. Tässä muutamia lainauksia Tokarczukin kirjasta:

 Ruokailijat olivat pääasiassa rikkaita turisteja, amerikkalaisia, saksalaisia, englantilaisia, mutta lisäksi oli niitäkin, jotka esteettä liikkuvan pääoman prässä kiiruhtaessaan olivat menettäneet kaikki erityispiirteensä. He olivat yksinkertaisesti vain kauniita  ja terveitä ja vaihtoivat pakottoman helposti kielestä toiseen. 


Palautan sekavin tuntein mieleeni erään kaukomatkan, jonka aikana jouduin kaikkien verkkojen ulkopuolelle. Ensin puhelimeni pakokauhun vallassa etsi tukipistettä, mutta ei löytänyt ainuttakaan. Sen tiedonannot vaikuttivat hetki hetkeltä yhä hysteerisimmiltä, "ei verkkoyhteyttä" se toisteli. Sitten se luovutti ja alkoi tuijottaa minua tyhjästi nelikulmaisella silmällään - se oli pelkkä hyödytön leikkikalu, palanen muovia.


Siis liiku, nyökyttele päätäsi, keinuta itseäsi, kävele, juokse, pakene, jos hetkeksikin unohdut seisomaan, se (=maailman valtias) tarttuu sinuun suurilla kourillaan, muuttaa sinut räsynukeksi, kietoo hengitykseensä joka löyhkää pakokaasulta, laitakaupungin isoilta kaatopaikoilta. Se muuttaa värillisen sielusi latteaksi, paperista leikatuksi sielupahaseksi, ja uhkailee sinua tulella, sairaudella ja sodalla, pelottelee, kunnes menetät mielesi rauhan etkä pysty enää nukkumaan. Se merkitsee sinut ja vie sinut rekistereihinsä ja antaa sinulle todistuksen lankeemuksestasi. Se täyttää mielesi tyhjänaikaisilla asioilla: mitä ostaa, mitä myydä, missä on halvempaa ja missä kalliimpaa. Huolehdit siitä lähtien pikkuasioista, bensiinin hinnasta, siitä miten se vaikuttaa lainanlyhennyksiin. Jokainen päiväsi tekee kipeää, on kuin elämäsi olisi rangaistus, mutta et koskaan saa tietää kuka on tehnyt rikoksen, millaisen ja milloin.


Kun Helsingin Sanomien ammattikriitikko piti kirjailijaa Nobel-ehdokkaana, täytyy kirjoissa olla jotain - ehkä enemmän kuin minä näen. Olga Tokarczukin toinen suomennettu kirja Alku ja muut ajat vaikutti myös.