sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja

Puoliakaan en ymmärtänyt, mutta silti pidin ihan vimpan päälle Esko Valtaojan Kaiken käsikirja-opuksesta. Ihmettelyn puolelle meni tekijä itsekin monesti ja tunnusti, ettei tiedä lopullisia vastauksia, oli sitten kysymys maailman synnystä tai ihmisen kehityksestä. Paitsi Homo sapiens, viisas ihminen, on Valtaoja myös meidän muidenkin lailla Homo erraneous, erehtyvä ihminen, mutta mikä parasta, hän on Homo ludens, leikkivä ihminen. Ja niin sitä mennään tähtitieteen professorin, tieteen popularisoijan ja taidegallerian puksun matkassa sata lasissa kaukaisista galakseista Blomposin luoliin, koukataan välillä historiaan ja palataan sitten taas takaisin nykypäivään.
Tietoa on nyt paljon enemmän kuin Leonardo da Vincin aikana. Siksi tämä tieteen ja taiteen moniottelija pystyi käyttämään sen kaiken hyväkseen. Onko minulla alitajuinen pyrkimys hallita omaa pientä tietämystäni ripustamalla hänen saavutuksistaan kertova iso juliste seinälleni? Mutta nyt kun tietoa on kahmalokaupalla, mitä sillä teemme? - Parempaa maailmaa, uskoo Valtaoja.
 - Olen halunnut innostaa sinua ajattelemaan, en kertoa sinulle mitä ajatella. Näihin sanoihin päättyy tämä hengästyttävä teos. Siinä pyrkimyksessä Valtaoja onnistuu. Pääni on nyt kuin kusiaispesä.