Koljatti

Pitihän tähän perehtyä, kun joku kirjan lukenut kertoi uutislähetyksenkin lukemisen jälkeen naurattavan. Oli minullakin hauskaa, sillä tämän kirjan on kirjoittanut sama Jari Tervo, joka sivaltelee kaikkia ja kaikkea Uutisvuodossa. Parissa edellisessä kirjassaan, Ohranassa ja Troikassa Tervo oli erilainen. Lukija pääsi esim. Troikassa sisään niin punakomentaja Elias Rossin kuin kenraali Mannerheimin ajatusmaailmaan. Uusimmassa kirjassa naurattavat pääministeri Lahnasen epätoivoiset yritykset päästä median suosioon, mutta ei mediakaan kirjassa ole pyhä. Pääministeri pelastautuu opiskelemaan maitotölkin hintoja valepuvussa tai vessan eriöön, mutta sinnekin ilmaantuu teflonpintainen ulkoministeri muistuttamaan omasta erinomaisuudestaan. Alku naurattaa, loppu vähemmän. Pidin Tervon edellisistä kirjoista enemmän.

Nobelisti Ceausescun Romaniassa

En anna yleensä itselleni lupaa jättää kirjaa kesken ennen kuin olen lukenut 50 sivua. Herta Müllerin Sydäneläimen luin kokonaan ja siihen pääsi vasta sisälle noiden pakkosivujen jälkeen. Kirjan minä kertoo omasta, perheen ja opiskelutovereiden kohtaloista Romaniassa Ceausescun aikaan; vakoilusta, pidätyksistä, petoksista ja itsemurhista. Kirja koostui pienistä katkelmista, jotka veivät tarinaa eteenpäin ja henkilöitä yleensä umpikujaan tai valaisivat tapahtumia toisesta näkökulmasta. Kielen käyttö viehätti välillä, muuten en kirjasta pitänyt.

Maaninkavaara

Miika Nousiaisen esikoinen Vadelmavenepakolainen käsitteli ruotsalaisuutta ja tämä toinen kirja Maaninkavaara kertoo urheiluhulluudesta. Kirjan kertojina ovat isä ja tytär, Martti ja Heidi. Martin maailmankäsityksen on muovannut kestävyysjuoksu. Hän haikailee V-linjaa: Väätäinen-Viren-Vasala-Vainio ja panee perheensäkin haikilemaan. Martti on valmentanut perheen Jarkko-poikaa juoksijaksi lupaavin tuloksin. Kilpailumatkalta palatessaan Jarkko katoaa laivasta. Isää lohduttaakseen Heidi rupeaa juoksemaan ja isän valmennettavaksi, varoituksista huolimatta. Oikeastaan hän haluaisi kuvataidelukioon ja tavallista koululaisen elämää. Isän intohimoinen juoksuvalmennus ei anna siihen mahdollisuutta.

Kustantajan mainos takakannessa puhuu hulvattomasta uutuudesta. Kyllä kirjan överiksi viety juoksuihannointi nauratti. Samalla kirjailija kuljetti vakavaa juonta siinä rinnalla, niin että itketti. Näin syntyi hyvä kirja.

Kirjallinen urheiluinnostus sai ilmaa siipien alle. Tänä syksynä on ilmestynyt myös Tuomas Kyrön 700 grammaa. Siihen pitänee tarttua seuraavaksi, kun ovat puhuneet siitä huikean Juhani Peltosen Elmon perinteen jatkajana.