KYLLÄ MINÄ NIIN MIELENI ILAHDUTIN

KYRÖ, TUOMAS : MIELENSÄPAHOITTAJA

Teksti on varmaan tuttu monelle radiosta viime kesältä. Minulta se oli jäänyt huomaamatta. Mutta ei hätää, se on olemassa äänikirjanakin. Luettu tai kuunneltu, kyllä on niin herkullista että. 80-vuotias viittä vaille leskimies jurputtaa milloin mistäkin ja saa totta vie hyvälle tuulelle.

Kyllä ei voi kuin suositella!

"Kyllä kaipaan noita hetkiä kun olimme emännän kanssa monista asioista hiljaa."

Dekkarien ihmeellinen maailma (osa 3)

Kahdeksalla Oscarilla palkittu Slummien miljonääri perustui Vikas Swarupin esikoisromaaniin Tyhjentävä vastaus. Toinen romaani Syyllisten seurue herätti luonnollisesti mielenkiintoni huolimatta kovin koreasta Marjaana Virran tekemästä päällyksestä. No, Bollywoodin maailmaanhan tässä olin tutustumassa, niin mikä ettei. Swarup on taitava tarinankertoja ja ihan viehko juonenkuljettaja, jonka henkilöhahmojen seurassa viihtyy poistiekseen. Samalla pääsee osalliseksi intialaisesta elämänmenosta siinä yhä vaikuttavinen kastijärjestelmineen. Kuuden rikoksesta epäillyn kohtalot nivoutuvat toisiinsa ja muodostavat mutkikkaan kudelman, kuten viihderomaanissa oikein ja kohtuullista on. Ylimääräisiä pisteitä annan kahden epäillyn sielun syövereiden luotaamisesta, pikimustan alkuasukaspojan ja amerikkalaisen trukkikuskin. Ne olisivat naapureinakin mukavia. Se minua vähän rassaa, että miten vaivattomasti intialainen diplomaatti sujahtaa tuon vähän onnellisen trukkikuskin nahan alle. Kurjaa, kun jotkut ovat noin eteviä. Tai siis että hienoahan se on. Kunhan jupisen.

Dekkarien ihmeellinen maailma (osa 2)

Oikein kunnon ähäkuttipittis kaikille, joiden mielestä dekkarit ovat roskaa! Helsingin yliopiston kirjaston julkaisemat Herra Corpwiethin seikkailut kartta- ja kuvaliitteineen sekä taustatietoineen ovat yhtä riemujuhlaa alan harrastajille. Ei väkivallalla mässäilyä, vaan älykästä ja ihastuttavaa kuvausta vuoden 1913 syksyyn ajoittuvista tapahtumista Helsingissä ja sen kunnianarvoisassa yliopiston kirjastossa. - Pelkkää sekulia ne jutut ovat, pelkkää hölynpölyä alusta loppuun, intoaa amanuenssi Bergdahlkin, kunnes joutuu turvautumaan Corpwiethin päättelykykyyn omaa arvoitustaan ratkottaessa. Ihan selvästi Heikki Kaukoranta on tehnyt kulttuuriteon suomentaessaan ja toimittaessaan tämän mainion teoksen. Hiukan epäröiden otin sen mukaani, sillä ulkoasullaan se ei houkutellut, mutta outona kutinana se sormenpäissäni tuntui. Ja kuten Corpwieth itsekin totesi: - Ahtaimpiin kuoriin lymyävät usein helmistä kauneimmat.

Seikkailijat älkööt vaivautuko

Kyllikki Villa : Myrskyssä - Kolmas lokikirja

Tämä on Kyllikki Villan kolmas matkapäiväkirja pitkältä matkalta rahtilaivalla, nyt Chileen ja takaisin. Aiemmista kirjoista tuttua kuvausta päivien tapahtumista, usein lähes tapahtumattomuudesta, sillä rahtilaivalla ei juhlita eikä seurustella. Siksipä hänellä on hyvä tilaisuus miettiä elämän menoa, mennyttä elämää ja jäljellä olevaa, jonka rajallisuuden hän ymmärtää hyvin selvästi.

Villa tietää, että tämä matka on hänen viimeinen pitkä matkansa ja sekin tuo haikeutta ja pohdiskelevuutta tekstiin. Mutta ei hän katkera ole vanhuuden tulosta (75-vuotias!), paremminkin kiitollinen kaikesta koetusta ja odottaa innolla tulevia vuosia uudessa roolissaan isoäitinä.

Villa on puhunut tekstin matkan aikana nauhoille, eikä sitä ole mielestäni editoitu niin perusteellisesti kuin kahta aiempaa matkakirjaa. Tekstissä on usein puhekielen sanoja, outoja sanajärjestyksiä ja puheryöppyjä, jotka pakottavat lukemaan jotenkin hitaammin ja tarkemmin. Ehkä se on ollut tarkoituksellista, melkein voi kuulla kirjailijan oman äänen ja naurahdukset, joista on mainintoja hakasulkeissa. Koko kirjassa on hitauden, hetkessä elämisen tuntu, pikkuasioiden kuvaus ja toistuvuus korostaa matkan pituutta ja hitautta. Joten tämä kirja ei ole Madventureskamaa.

Hän muuten käyttää ihan omia kivoja sanoja kuten niveoida ja ihmismielipaha.

Yksinäisyydestä

Alkuluvut ovat jaollisia vain ykkösellä ja itsellään. Jotkut alkuluvut ovat lähellä toisiaan, mutta kahta peräkkäistä alkulukua ei tapaa.

Nuoren italialaisen fyysikon Paolo Giordanon kirjassa Alkulukujen yksinäisyys kaksi nuorta, Alice ja Mattia etsivät toisiaan ja opettelevat elämään. Molempiin vaikuttaa lapsuuden traumaattinen kokemus, josta Alice syyttää isäänsä ja Mattia itseään. Kumpikaan ei saa yhteyttä ikätovereihinsa. Rakastuminen ja täysi luottamus toiseen ihmiseen tuntuvat mahdottomalta. Kirjassa sivutaan monia nykyisin pinnalla olevia teemoja, kuten syömishäiriöitä, viiltelyä ja koulukiusaamista. Kerronta on kuitenkin niin taitavaa, että ne eivät nouse pääasiaksi, eikä kirjaa lue sairaskertomuksena tai tapauskuvauksena. Upea, lukemisen arvoinen kirja!

Kuuluuko tämä teille

Anja Erämajan Kuuluuko tämä teille on kokoelma proosarunoja Spoon riverin malliin kerrostalon asujista, jotka ovat kiinnostuneita toistensa elämästä, mutta haluavat silti säilyttää oman kolonsa yksinäisyyden ja vapauden arvioida muita. Sitten yksinäisyys kietoutuu niin tiukasti, ettei enää voi olla varma verhoista, hiuksista eikä suusta tai sieltä tulevista sanoista (B 16 Lampi). Ja naapurissa (B 24 Kaltio) yskitään, lauletaan, naulataan, naputetaan ja jopa keitetään vettä kello kymmenen jälkeen. Mutta tämä ei ole mitään siihen verrattuna, että naapurilla on paremmat roskat, peräti onnellisen munan kuoria!

Hauska idea hyvin toteutettuna. Meissä asuu pieni tirkistelijä, joka haluaa paheksua ja olla toista parempi.