Egloff, Joel
Taju kankaalla
Basam Books 2013
133 sivua
Ranskalainen Joel Egloff (s.1970) on jo
monesti palkittu kirjailija. Tämä
viimeisin teos on Ranskassa myös
teatteriesityksenä.
Kirjan otin jälleen luettavakseni kauniin
kansikuvan innoittamana-jos nyt savuavaa tehtaanpiippua on edes lupa
ihastella.
Kertoja on töissä teurastamossa, asuu kaatopaikan, ydinvoimalan, vedenpuhdistuslaitoksen
lähellä-ja kaiken kukkuraksi melko kiukkuisen isoäitinsä kanssa.
Paikka haisee, siis lemuaa, korkeajännitelinjat risahtelevat yötä
päivää, harmaa paksu kerros peittää taivaan.
"Teurastamoon vievän
tien penkalla näkee tyyppejä
nukkumassa. Nuo tyypit ei enää tiedä mihin suuntaan lähteä
eivätkä
ole jaksaneet yrittää enempää. Aivan kuin tansseista palaavia juopuneita."
Mutta kuitenkin "...Täällähän minun juureni ovat, kaikesta huolimatta. Olen hengittänyt kaikkia raskasmetalleja, suonet ovat täynnä kuin pölynimurin pussit, ja kuitenkin tiedän että lähtöpäivänä
herahtaa kyynel, se on varmaa. Se on luonnollista, olenhan
syntynyt täällä..."
Teoksen lyhyiden lukujen aikana tulee selväksi, että
arki on iljettävänkin
ankeaa. Silti kertoja ehtii moneen paikkaan, tuntee ja kokee. Tunnelma on
lohdullinen ja kaikesta saastasta huolimatta jopa kaunis. Ja vielä hauskasti kirjoitettu,
