Kastelimme heitä runsaasti kahvilla

Timo Harju oli neljä vuotta sitten suorittamassa siviilipalvelusta Luolavuoren vanhainkodissa Lounais-Suomessa. Nyt hän on esikoisrunoilija, Kritiikin kannuksilla palkittu. Esikoisrunokokoelmassa vanhainkodin arki on läsnä. Runot esittelevät asukkaat ihmisinä ja kirjailija kuvaa heitä lämmöllä. Kokoelman väliotsikotkin puhuttelevat: Unohduskodin aamut, Iltasatuja mummolle,Voiko puurolusikan alle suojautua sateelta?, Laulusängyt (alkaa Tuu tuu tupakkarullalla, mutta uusin sanoin). Mieleen painuivat mökille Kemiöön lähdössä ollut, jota tekee mieli kannustaa tai se mummo, jonka roikkuvaa vatsaa ja pyllynkannikoita oli ensin vaikea pestä tai hän, jonka huoneen katossa oli mies. Mielekästä luettavaa, jos lukee vain yhden runokokoelman, pakollista vanhustenhoidossa työskenteleville. Tai päinvastoin.

Peili

Tässäpä mieleisiäni novelleja. Tekijä on pohjalainen kirjailija Sisko Istanmäki, joka julkaisi esikoisensa 64-vuotiaana ja tuli tunnetuksi Liian paksu perhoseksi-romaanillaan. Näkökulma on monissa kertomuksissa naisen, usein jo pitkälti elämää nähneen. Näistä novelleista löytyy huumoriakin, monesti vielä minä-kertojan omaan persoonaan kohdistettua. Niminovellissa kertoja on närkästynyt lapsilta saamansa lahjan, ison peilin takia. Hän ei pidä peilin koosta, sen prameudesta eikä varsinkaan siitä, mitä se näyttää. Luottomies -novelli kuvaa papan ja lapsenlapsen yhteistä hiiriprojektia. Välillä maailmaa tarkastellaan myös vanhan koiran silmin. Vaikuttavin novelli oli mielestäni Tie, jossa vakavasti sairas kertoja kulkee lapsuutensa maisemissa. Lämmittävää, liikuttavaa luettavaa.