Timo Harju oli neljä vuotta sitten suorittamassa siviilipalvelusta Luolavuoren vanhainkodissa Lounais-Suomessa. Nyt hän on esikoisrunoilija, Kritiikin kannuksilla palkittu. Esikoisrunokokoelmassa vanhainkodin arki on läsnä. Runot esittelevät asukkaat ihmisinä ja kirjailija kuvaa heitä lämmöllä. Kokoelman väliotsikotkin puhuttelevat: Unohduskodin aamut, Iltasatuja mummolle,Voiko puurolusikan alle suojautua sateelta?, Laulusängyt (alkaa Tuu tuu tupakkarullalla, mutta uusin sanoin). Mieleen painuivat mökille Kemiöön lähdössä ollut, jota tekee mieli kannustaa tai se mummo, jonka roikkuvaa vatsaa ja pyllynkannikoita oli ensin vaikea pestä tai hän, jonka huoneen katossa oli mies. Mielekästä luettavaa, jos lukee vain yhden runokokoelman, pakollista vanhustenhoidossa työskenteleville. Tai päinvastoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti