Simukka Salla: Punainen kuin veri

Lumikki Andesson käy ilmaisutaidon lukiota Tampereella. Hän asuu yksin kämpässä, jota hänen mielestään on turha sisustaa kodiksi, koska se on vain väliaikainen turvapaikka. Lumikki on tyytyväinen, että vanhemmat asuvat Riihimäellä ja sinne on myös jäänyt koulu ja koulutoverit, joita Lumikki kaipaa vielä vähemmän. Uudessakaan koulussa hän ei ole luokan suosikkien joukossa, mutta on jo oppinut tekemään itsensä huomaamattomaksi.

Lumikki viettää aamuisin rauhoittumis- ja voimienkeräämishetken koulun pimiössä. Eräänä aamuna pimiöön on  ilmestynyt mielettömästi rahaa, verisiä seteleitä. Hetken Lumikki miettii, pitäisikö asiasta kertoa jollekin. Hän miettii kuitenkin liian kauan ja paljastaa nähneensä rahat Tuukalle, joka tuli seteleitä hakemaan. Tuukka, Elisa ja Kasper ovat löytäneet rahat Elisan pihalta edellisenä yönä ja huumepöllyissä nuorten mielestä veristen rahojen pesu tuntui hyvältä idealta. Kun Elisa selvänä taas muistaa, että hänen isänsä on huumepoliisi ja kun joku muukin tuntuu kiinnostuneen rahoista ja tytöistä, haluaisivat sekä Elisa että Lumikki koko sotkusta eroon.

Lumikki -satuun Salla Simukka on punonut hyvän dekkarin, jota voi seurata myös ihmissuhteiden kehittymisen näkökulmasta. Kirja koskettaa monella tasolla ja kerronta imee mukaan. Lumikki rankkoine kokemuksineen on kirjan päähenkilö ja selviäjä, jonka kehitystä ja kasvua seuraa yhtä suurella mielenkiinnolla kuin juonen käänteitä.

Lumikin vaiheita pääsee jatkossa seuraamaan vielä kirjoissa Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu. Toinen kirjoista ilmestyy jo tämän vuoden elokuussa.

Anderson, Laurie Halse: Lukossa

Melinda on tyttö, jonka kanssa kukaan ei puhu, kukaan ei tule hänen kanssaan syömään ruokatunnilla ja koulumatkat hän istuu bussissa aina yksin. Vain vasta Merryweatherin lukioon tullut tyttö suostuu olemaan hänen seurassaan. Mutta kuinka kauan hän viihtyy Melindan kanssa? Onneksi Melinda osaa purkaa tuntojaan kuvaamataidon ryhmässä. Riittääkö se?
Elokuvaksikin tehty kertomus kiusaamisesta tarjoaa samaistumiskohteen toisille kiusatuille ja vetoaa niin nuorten kuin aikuistenkin oikeustajuun. Umpisolmulta vaikuttavasta tilanteesta löytyy onneksi ulospääsy. Kelpo kirja nuorille, amerikkalaisuus häiritsee vanhempaa tätilukijaa.

Siegfried Lenz : Kiusattu

Jo kirjan alussa lukija ymmärtää, että jotain peruuttamatonta on tapahtunut. Lenz kertoo, miten tähän päädyttiin. Samalla hän kertoo tarinan siitä, miltä tuntuu, kun ei kuulu joukkoon ja mitä nuori on valmis tekemään, jotta muut hyväksyisivät.
Vanhempiensa kuoleman jälkeen Arne-poika otetaan kasvatiksi isänsä ystävän kolmilapsiseen perheeseen. Vanhempien hyvästä tahdosta ja yrityksistä huolimatta, Arne ei löydä toveripiiristä ystäviä, vaan muut lapset kääntyvät häntä vastaan.
Vaikuttava kirja, tunteita nostattava kirja. Merellisen elämän ja satamakaupungin aistii lukiessaan. Lenz sai kirjasta Goethe-palkinnon vuosituhannen alussa ja varmasti on sen ansainnut.

Yksinäisyydestä

Alkuluvut ovat jaollisia vain ykkösellä ja itsellään. Jotkut alkuluvut ovat lähellä toisiaan, mutta kahta peräkkäistä alkulukua ei tapaa.

Nuoren italialaisen fyysikon Paolo Giordanon kirjassa Alkulukujen yksinäisyys kaksi nuorta, Alice ja Mattia etsivät toisiaan ja opettelevat elämään. Molempiin vaikuttaa lapsuuden traumaattinen kokemus, josta Alice syyttää isäänsä ja Mattia itseään. Kumpikaan ei saa yhteyttä ikätovereihinsa. Rakastuminen ja täysi luottamus toiseen ihmiseen tuntuvat mahdottomalta. Kirjassa sivutaan monia nykyisin pinnalla olevia teemoja, kuten syömishäiriöitä, viiltelyä ja koulukiusaamista. Kerronta on kuitenkin niin taitavaa, että ne eivät nouse pääasiaksi, eikä kirjaa lue sairaskertomuksena tai tapauskuvauksena. Upea, lukemisen arvoinen kirja!