Irène Némirovsky : Ranskalainen sarja

Kustantaja tekee heti julkaisupäätöksen saatuaan käsiinsä esikoisromaanin käsikirjoituksen - kirjoittaja on epäonnistumisen pelossa unohtanut liittää nimensä käsikirjoituksen mukaan. Saman tekijän mittavin työ Ranskan miehityksestä toisen maailmansodan aikana julkaistaan jälkeläisten toimittamana ... Némirovskyn kirjailijantie tai elämä eivät ole tavanomaisia, vaikkei listaan lisättäisi kuolemaa keskitysleirillä Puolassa.

Ranskalaiseen sarjan alkuun on liitetty tekijän elämäkerta ja loppuun tekijän luonnostelua kirjaan ja (järkyttäviä) kirjeitä kirjailijalta ja hänen mieheltään, joka ei usko vaimonsa joutuneen keskitysleirille, vaan vetoaa ja pyytää, kunnes kokee itse saman kohtalon.

Kirja alkaa ranskalaisten vetäytymisvaiheesta, kun pariisilaiset jättävät kotikaupunkinsa ja etsivät turvallisempaa paikkaa maaseudulta. Ihmiset paljastavat raadollisuutensa, oman edun tavoittelun ja tekopyhyytensä. Henkilöitä on paljon, jotkut heistä liityvät toisiinsa, jotkut tapaavat myöhemmin, mutta osa jää irralliseksi. Pankkirin perheen, kirjailijan ja näyttelijättären epämiellyttävästä joukosta erottuu yksi hyveellinen pariskunta, joka ikävöi rintamalla olevaa poikaansa. Tämä vähän häiritsevä mustavalkoisuus haihtuu kirjan toisessa osassa, jossa eletään saksalaisten miehittäjien keskellä. Jälkimmäisestä osasta jäi mieleeni erityisesti Lucillen kasvu kuuliaisesta vaimosta naiseksi, joka kykenee tekemään itsenäisiä ratkaisuja.

Kyllä, pidin kirjasta. Ehdottomasti se kannattaa lukea. ****

Anne Swärd : Viimeiseen hengenvetoon

Älyllinen ja aistillinen tarina, lupaa takakansi. Onhan tämä kirja kiinnostava kertomus kahdesta ihmisestä, jotka tapaavat lapsina ja viettävät yhdessä kasvuvuotensa eteläruotsalaisessa maisemassa. Lo arvaa heti, että häntä vanhempi Lukas on sytyttänyt tulipalon, joka riistäytyy aiottua laajemmalle. Lon isä on lähtenyt äidin luota, eikä äiti toivu tästä, vaan varoittelee ja suojelee tytärtään erityisesti miehiltä ja aivan erityisesti Lukasilta. Nämä kuitenkin vetävät Lota puoleensa. Lukasin ja Lon suhde on ystävyyttä ja rakkautta, mutta hajoaa aikuistumisen kynnyksellä pojan isän kuoleman jälkeen. Lukas ei toivu erosta. Toipuuko Lokaan erilaisissa seikkailuissaan?

Kertoja keskittyy näihin muutamiin ihmissuhteisiin (äiti-tytär, Lo-Lukas, Lukas-isä ja Lon rakastajat) niin, että kaikkinainen muu kasvu ja tapahtuminen ohitetaan kokonaan. Lo vain tuntuu kuin itsestään oppineen puhumaan sujuvasti englantia pärjätäkseen maailmalla, vaikka muita edellytyksiä pärjäämiseen ei välttämättä olisikaan. Välillä putoilin kärryiltäkin lukiessani, mutta silti bongasin hyvän kappaleen:

En osaa kuvitella millainen yksinäisyys odottaa sen päivän jälkeen kun ei enää näe lukea. Aloin lukea koska näin hänen (äidin) lukevan. Halusin kokea saman kuin hän, sen mikä sai hänet joskus katoamaan täysin omaan maailmaansa kun olimme kömpineet sänkyyn ja lämmitin jalkojani hänen reisiensä välissä, makasin silmät kiinni puoliunessa ja tunsin hänen kääntävän sivua.