Erpenbeck, Jenny Kodin ikävä

Kirja oli vaikea, mutta mielenkiintoinen. Se vaati tarkkaavaisuutta ja otetta, mutta piti myös lukijan otteessaan.
Kirja kertoo järven rannalle rakennetun talon tarinan. Järvi ja talo sijaitsevat Saksassa ja jäävät sodan jalkoihin ja DDR:n puolelle Saksaa jaettaessa. Talon asukkaiden kautta kirja kertoo mielenkiintoisen palan Saksan lähihistoriaa. Talon rakennuttaa arkkitehti nuorelle vaimolleen, entiselle sihteerilleen. Onnellisten päivien jälkeen tulevat juutalaisvainot, sota ja miehitys, piileskelyä ja yksittäisten ihmisten selviytymis- ja menehtymistarinoita. Talo on vuokralla ja joutuu viimein sijoittajien haltuun poisraivattavaksi uudemman ja komeamman tieltä. Kaikkia käänteitä seuraa puutarhuri, joka toteuttaa eri asukkaiden toivomuksia, pitää huolta perunankasvusta ja polttopuista. Tässä koko juoni, muttei kuitenkaan läheskään kaikki. Kaikki olennainen paljastuu, jos lukee kirjan.

Ei rutkuteta säästä

Kun tuuli on tuima ja paljaalla pyllyllä ei sitten millään kärsi vielä testata kylvöpenkin lämpötilaa, voi puutarhaihminen eli viherturaaja, kuten Mari Mörö meitä nimittää, lohduttautua Vapaasti versoo-kirjan parissa. Jos jollakin onnekkaalla on kätköissään Karel Capekin 90-vuotias Puutarhurin vuosi, niin mikäs sen somempaa. Mörö on vähän päivittänyt sitä tyyliin, että "Ei pitäisi rutkuttaa säästä emmekä rutkutakaan. Mutta meikäläisen harrastukset kärsivät kovasti jos sääasiat unohtuvat siellä päässä tykkänään." Mörö huitelee jutuissaan hervottoman huolettomasti aiheesta toiseen ja onnistuu aina välillä jopa paasaamaan yksinkertaisen elämän iloista, mutta puisevasti ei silloinkaan. Pyhä viha on niin aitoa, että alkaa kadehtien miettiä, mistä tuo ihminen kaiken energiansa oikein ammentaa. Asialle löytyy ainakin osittainen selitys, kun saa tietää, että viinaksia Mörö tarvitsee vain pumpulipuikon päällisen verran ja nekin tipat ötököiden tuhoamiseen. Ja että sohvan hän kertoo polttaneensa ja television tuhonneensa. Viherturaajan onni on napostella ruusujuurta, jonka ainoa moitittava seikka on, että se ei maksa asuntolainojamme. "Elämä on sitä, että mahtuu maailmaan." Siis sinne kaikkien clematiksien, cortaredioiden ja ratibidojen sekaan, jotka jo kihisevät kevättä ja uutta kasvukautta.