Kyrö Tuomas: Jänis ja kerjäläinen

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en tästä Kyrön kirjasta  kovasti innostunutkaan. Olin varautunut hekotteluun puoliksi itselleni ja osaksi muille minua vielä oudommille olennoille, mutta ei  nauru irronnut. Nokkeluuksia riittää ja tarina juoksee. Minä en vaan päässyt mukaan sen enempää pääkaupunkiseudun kerjäläisten grillijuhliin kuin Lapin hillasuolle. Lieneekö vika minussa, mielentilassa vai...?

Kettu Katja : Kätilö

Tässä kirjassa on jotain upeaa. Kieli on rehevää ja ronskia. Kerronnassa on imua ja intohimoa.
Lapin juureva ja itsellinen kätilönainen rakastuu peruuttamattomasti saksalaiseen SS-upseeriin, jonka mielessä on peikkoja aiemmalta sotareissulta. Jos alussa lukeminen tökkii groteskin kielenkäytön takia, on syytä vaan jatkaa, sillä romaani on sen arvoinen. Tämä rakkaustarina ei ole kevyt eikä lempeä. Se on vahva kuvaus ihmisistä sodan keskellä, salattujen asioiden paljastumisesta sekä luottamuksen ja uskollisuuden riittävyydestä. *****

Ranya ElRamly: Auringon asema

Auringon asema on kaunista luettavaa. Se on suomalaisen Anun ja egyptiläisen Ismaelin rakkaus- ja elämäntarina. Kertojana on heidän tyttärensä. "Kun minun isäni näki minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin...kohtaaminen junassa toistuu kirjassa eri tapahtumissa ja tunnelmissa".

Vaikka näiden kahden kulttuurin valtavan eron tietää, on hauskaa lukea "Suomessa nauretaan hiljaa suomeksi ja oudoista asioista...kaikki kadut on merkitty karttaan...maali ei ehdi rapistua ennen kuin talot maalataan taas...kun televisio-ohjelmat eivät ole koskaan myöhässä, kun kukaan ei ole koskaan myöhässä".

Kirja on kaunista ja hämmentävästi sujuvaa puhetta; ääniä, tuoksuja, hajuja, valoja, varjoja.

Anderson, Laurie Halse: Lukossa

Melinda on tyttö, jonka kanssa kukaan ei puhu, kukaan ei tule hänen kanssaan syömään ruokatunnilla ja koulumatkat hän istuu bussissa aina yksin. Vain vasta Merryweatherin lukioon tullut tyttö suostuu olemaan hänen seurassaan. Mutta kuinka kauan hän viihtyy Melindan kanssa? Onneksi Melinda osaa purkaa tuntojaan kuvaamataidon ryhmässä. Riittääkö se?
Elokuvaksikin tehty kertomus kiusaamisesta tarjoaa samaistumiskohteen toisille kiusatuille ja vetoaa niin nuorten kuin aikuistenkin oikeustajuun. Umpisolmulta vaikuttavasta tilanteesta löytyy onneksi ulospääsy. Kelpo kirja nuorille, amerikkalaisuus häiritsee vanhempaa tätilukijaa.

Kekkonen Helmi: Valinta

Pieni, kaunis kirja kertoo muutamasta päivästä, jolloin perheen nuorin tytär Aava ja  äiti Ruut käyvät läpi kodin tavaroita isän äkillisen kuoleman jälkeen. Päällimmäiseksi ja tavaroita tärkeämmiksi nousevat asiat, joista on vaiettu vuosikaudet. Miksi isoveli on lähtenyt kotoa eikä ole juuri pitänyt yhteyttä? Miksei toinen siskoista tule äidin avuksi?
Kirja ei ole merkkiteos, mutta ihan hyvä ja kasassa pysyvä kokonaisuus. Sen unohtaa melko pian, mutta silti se kannattaa lukea. Veikkaan, että kuulemme vielä Helmi Kekkosesta.

Erik Wahlström: Jumala

Aivan ensiksi varoitus: Ei sovi kovin vakavamieliselle! Wahlström on kerta kaikkiaan mainio tarinaniskijä,  mutta jos alat kurtistella kulmiasi heti ensimmäisillä sivuilla, niin luovuta suosiolla. Nappasin kirjan poistomyyntipöydältä, koska tunsin tuttua kutinaa. Ehkäpä taas kerran kirja veisi uppo-outoihin maisemiin. Ja niinhän sitä mentiin päärlyportista suoraan paratiisiin. Miksen minäkin, kun kerran Jeremy Benthamkin pääsi, siis ainakin Wahlströmin mukaan. Siis vaikka Jeesuskin totesi Jeremyn uskon olleen surkea. "Sinapinsiementä pienempi. Van Leeuwenhoek ei olisi nähnyt sitä mikroskoopillaan". Wahlströmillä on paljon sanottavaa Vanhan testamentin aikaisista tapahtumista puhumattakaan paavin istuimesta. Sitä hän rynkyttää siihen malliin, että liitokset natisevat. Kyytiä saavat instituutiot, muodot ja kirkot yleisemminkin. Mutta rienaako W? Ei minun mielestäni. Hänen Jeesuksensa sen sanoo: ... vain rakkaudella ja anteeksiantamuksella on arvoa. Kun kirja on hillittömän hauska ja salaviisas sekä panee lukijan pohtimaan ihan tosissaan perimmäisiä totuuksia, niin voiko siltä enempää vaatia?

Linturi Jenni : Isänmaan tähden

Linturin esikoiskirja sisältää muistiongelmia, sotaa Kaukasuksella ja Aunuksessa, raiskauksia, tappamista, palvelusta SS-joukoissa, syyllisyyttä, yhden Antin ja Kaarlo-serkun, 3 Erkkiä, joista yksi on takaraivoton Luttinen ja toinen Laitinen ja kolmas ilmiannetaan, muutama nainen rakastettavaksi, muutamia irtovanjoja, tapahtumia 1940-luvulla Suomessa ja maailmalla, toisenlaista elämää melkein uudella vuosituhannella senjälkeen kun elämä on jo melkein ohi.

Alkua luin vastentahtoisesti, sillä monet Erkit, takaumat ja muistihäiriöt tekivät tapahtumien seuraamisen ja henkilöiden tunnistamisen vaikeaksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että luin kirjan loppuun. Runsaan sadan sivun jälkeen kirjan teema selkeni ja kerronta kirkastui. Päähenkilö Antti joutuu elämänsä viime hetkillä uudelleen pohtimaan moraaliongelmaa, joka nousi esiin heti sodan jälkeen, kun tie upseeriksi nousi pystyyn: Miten elää tappajana tappamatta? Kirjan loppuosuus on hieno ja se on varmaan nostanut kirjan Finlandiaehdokkaaksi.