Härkönen, Anna-Leena
Kaikki oikein
Otava 2014
317 sivua
Härkösen uusin kirja alkaa siitä unelmasta, jota moni on joskus toivonut: lottovoitosta. Eevi ja Kari muuttuvat yhdellä lottoarvonnalla pienipalkkaisista luusereista miljonääreiksi. Voiton saa oikeasti Eevi, mutta Kari tulee hanakasti jaolle ja Eevi antaa sen tapahtua. Seitsemän miljoonaa tuntuu avaavan kaikki mahdolliset ovet bändiurasta haaveilevalle Karille ja Eeville, joka sinnittelee kauneudenhoitajana toisen omistamassa yrityksessä. Oikeastaan Eevin ei tarvitse enää pyöristellä heräteostosten hintoja alaspäin, kuten on tottunut tekemään, jos Kari huomaa ostoksen. Eevi tekee niin silti - mekkojen ja helyjen lähtöhinta on vain kasvanut. Kari ostaa auton ja Eevi käy Thaimaassa, jossa asuu huoneistossa oman yksityisaltaan äärellä. Rahaa sijoitetaan ja asunto ostetaan. Kaikki on siis juuri niin hyvin kuin jokainen lototessaan haaveilee.
Jos kaikki menisi putkeen, ei Härkönen olisi tästä kirjaa saanut kirjoitettua. Raha ratkaisee ongelmia, mutta tuo myös uusia. Kenelle voi kertoa lottovoitosta? Ovatko toiset kateellisia? Käyttävätkö ystävät hyväksi? Karin juomista ei rajoita enää rahapula. Kalliita ostoksia ei voi edes näyttää köyhemmille kavereille. Härkönen liittää kerrontaan myös menneisyyden varjoja: koulukiusaamisen muistoja ja vanhempien kasvatusmenetelmiä. Siitä huolimatta kirja on paikoin hauska. Parhaita kohtia on mielestäni Karin ja Eevin illallinen hienossa ravintolassa, jossa itsetietoiset tarjoilijat kyykyttävät äkkirikkaita.
Härkösen kieli on raikasta ja railakasta, mikä tekee juonen seuraamisen helpoksi. Muutenkin kirja on kepeä ja nopealukuinen. Kirja kannattaa siis lukaista ihan itse ja päättää sitten, täyttääkö lottokupongin vai ei
torstai 18. joulukuuta 2014
torstai 11. joulukuuta 2014
Linnunradan käsikirja liftareille
Adams, Douglas
Linnunradan käsikirja liftareille ym.
WSOY
798 sivua
Olipas urakka, kun vihdoinkin sain tehtyä aikamatkan Adamsin viisiosaisen scifi-parodian verbaaliakrobatian vauhdittamana. Takaliepeessä luvataan, että Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton takaavat uuden tavan suhtautua tieteiskirjallisuuteen. Mutta ettäkö suu virneessä? Enemmänkin minua pelotti kuin nauratti. Arthur Dent ja Ford Prefekt kumppaneineen saavat kyllä selville vastauksen elämään ja maailmankaikkeuteen sekä Jumalan viimeisen viestin luomakunnalleen, mutta paljonkos se niitä poloisia auttaa. Vaikka käsikirjan ensimmäiset painokset alkavat ihan käypäsellä neuvolla eli älä hätäile, niin jossain vaiheessasen sen toimittajilla nousee ihan sievästi sanottuna pissa päähän. Toki vanhana alan ihmisenä ei voi huvittumatta seurata Fordin käsikirjoituksen kohtalokasta vaellusta osastolta toiselle, kunnes hänen viidentoista vuoden työnsä Maan elämästä kuitataan kahdella sanalla eli enimmäkseen harmiton. Parasta tässä huimassa sinkoilussa ajassa ja avaruudessa onkin mielestäni sarkasmi, jolla Adams erilaisia elämänmuotoja tarkastelee. Pakkomielteet ja ahneus sekä nautinnonhalu ovat vallalla ihmisen kaltaisilla olennoilla kaikilla planeetoilla joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Masennukseen taipuvan robotti Marvinin ottaisin kyllä kaverikseni ihan mielelläni. On se niin symppis kuten Arthurkin kerrosvoileipineen.
Linnunradan käsikirja liftareille ym.
WSOY
798 sivua
Olipas urakka, kun vihdoinkin sain tehtyä aikamatkan Adamsin viisiosaisen scifi-parodian verbaaliakrobatian vauhdittamana. Takaliepeessä luvataan, että Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton takaavat uuden tavan suhtautua tieteiskirjallisuuteen. Mutta ettäkö suu virneessä? Enemmänkin minua pelotti kuin nauratti. Arthur Dent ja Ford Prefekt kumppaneineen saavat kyllä selville vastauksen elämään ja maailmankaikkeuteen sekä Jumalan viimeisen viestin luomakunnalleen, mutta paljonkos se niitä poloisia auttaa. Vaikka käsikirjan ensimmäiset painokset alkavat ihan käypäsellä neuvolla eli älä hätäile, niin jossain vaiheessasen sen toimittajilla nousee ihan sievästi sanottuna pissa päähän. Toki vanhana alan ihmisenä ei voi huvittumatta seurata Fordin käsikirjoituksen kohtalokasta vaellusta osastolta toiselle, kunnes hänen viidentoista vuoden työnsä Maan elämästä kuitataan kahdella sanalla eli enimmäkseen harmiton. Parasta tässä huimassa sinkoilussa ajassa ja avaruudessa onkin mielestäni sarkasmi, jolla Adams erilaisia elämänmuotoja tarkastelee. Pakkomielteet ja ahneus sekä nautinnonhalu ovat vallalla ihmisen kaltaisilla olennoilla kaikilla planeetoilla joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Masennukseen taipuvan robotti Marvinin ottaisin kyllä kaverikseni ihan mielelläni. On se niin symppis kuten Arthurkin kerrosvoileipineen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)