Will Schwalbe: Elämän mittainen lukupiiri

Tekijä: Will Schwalbe
Nimi: Elämän mittainen lukupiiri
Suom. Kirsi Ohrankämmen
Basam Books 2014
395 sivua

Kirjoittajan äiti sairastaa haimasyöpää ja elinaikaa lääkäri lupailee puoli vuotta. Elinvoimaa ja elämisen iloa pursuava 75-vuotias nainen ei ennustuksiin kaadu, vaan jatkaa sinnikkäästi sekä elämää että työtään. Hän on matkustanut paljon vapaaehtoistyössä ympäri maailmaa ja tekee yhä töitä saadakseen rahoitettua kirjastoauton Afganistaniin! Mary Ann on aina ollut kiinnostunut kirjoista ja tartuttanut lukuintonsa aikuseen poikaansakin, joka on siis kirjan kirjoittaja. Kirja perustuu tositapahtumiin ja takakannen teksti on helppo uskoa. Äiti ja poika keskustelevat lääkäri- ja syöpähoitoaikoja odotellessaan kirjoista. Teoksen kuluessa niitä käydään melkoinen määrä läpi. On hauska verrata omia lukukokemuksiaan näihin ja kiva saada uusia lukuvinkkejä. Suurin osa kirjoista on suomennettu, mukana klassikoita ja uudempia kirjoja. Viimeiseksi kirjakseen äiti lukee Thomas Mannin Taikavuorta.
Kirja paljastaa niin äidin kuin pojankin elämänvaiheita ja - ratkaisuja. Paikoitellen kirja etenee hitaasti, mutta ei puudu paikoilleen, vaikka tämäntyyppisen kirjan eteenpäin vieminen täytyy olla vaativaa. Lopussa lähdeluettelossa luetellaan kaikki kirjassa läpikäydyt kirjat.

Minua tämä kirja viehätti siksi, että lukeminen ja kirjojen merkitys tuli siinä korostetusti esiin. Poika lukee osan kirjoista e-kirjoina, äidille vain paperikirja on oikea. Kuten pienelle, lukutaidottomalle pojalle Connellyn kirjassa Liskonhäkki. Poika ei osannut lukea, mutta nimesi kirjat silti ystävikseen vankilassa ollessaan. Tai Patricia Highsmithin Suolan hinta -kirjassa, josta Mary Ann kommentoi: "Hyvissä kirjoissa on se hyvä puoli, että ne eivät pelkästään saa lukijaa katsomaan maailmaa eri tavalla, vaan myös näkemään ympärillä olevat ihmiset uusin silmin." Tämän kahdenkeskisen lukupiirin perustamisen syy on se, että vaikeista asioista (kuten äidin kuolemasta) on odotushuoneissa helpompi puhua luettujen kirjojen kautta kuin suoraan.

Ja vielä yksi lainaus kirjan äidin puheista: "Liian monet käyttävät tekosyynä sitä, etteivät usko tekevänsä tarpeeksi, joten he päättävät, ettei heidän tarvitse tehdä mitään. Ei ole mitään tekosyytä olla tekemättä mitään: ainakin voi allkirjoittaa vetoomuksen, antaa pienen lahjoituksen tai kutsua kotiinsa maahan hiljattain muuttaneen pakolaisperheen viettämään kiitospäivää."

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille kirjojen ystäville, lukijoille, lukupiiriläisille, maailmanparantajille ja sellaisiksi aikoville.

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa

Jean-Paul Didierlaurent
Lukija aamujunassa
Tammi 2015
suom. Kira Poutanen
189 sivua

Tämä kustantajan aikusten saduksi mainostama pieni romaani palautti uskoni siihen, että minäkin voin pitää ja jopa ymmärtää ranskankielellä kirjoittavia. Usko meni viimeksi nobelisti Modianon kanssa, joka ei puhutellut, minkä tässä häpeäkseni tunnustan.

Tämän romaanin tapahtumat ovat pienet: Guylain lukee joka aamu työmatkallaan maanalaisessa muutaman pätkän irrallisia tarinoita ääneen. Luettu on niin irrallista, että Guylain kaivaa tekstit irtolehtinä laukustaan. Hän on pelastanut ja varastanut teksit työpaikaltaan, jossa hän toimii kirjoja tuhoavan makulointikoneen käyttäjänä. Lukemisesta on muodostunut kuulijoille ja lukijalle päivän kohokohta, joka korostuu, koska Guylain vihaa työtään. Vaan mitä sitten seuraa, kun lukija saa mainetta lisää? Enpäpä kun Guylain löytää junasta muistitikun, jonka sisältämiä tekstejä hän alkaa lukea tuokioissaan. Siitä seuraa se satu, jonka voisi lukea Lukurauhan päivän (8.2.2015) jälkiruuaksi.
Kirja on  kunnianosoitus lukemiselle.

Anne Swärd : Viimeiseen hengenvetoon

Älyllinen ja aistillinen tarina, lupaa takakansi. Onhan tämä kirja kiinnostava kertomus kahdesta ihmisestä, jotka tapaavat lapsina ja viettävät yhdessä kasvuvuotensa eteläruotsalaisessa maisemassa. Lo arvaa heti, että häntä vanhempi Lukas on sytyttänyt tulipalon, joka riistäytyy aiottua laajemmalle. Lon isä on lähtenyt äidin luota, eikä äiti toivu tästä, vaan varoittelee ja suojelee tytärtään erityisesti miehiltä ja aivan erityisesti Lukasilta. Nämä kuitenkin vetävät Lota puoleensa. Lukasin ja Lon suhde on ystävyyttä ja rakkautta, mutta hajoaa aikuistumisen kynnyksellä pojan isän kuoleman jälkeen. Lukas ei toivu erosta. Toipuuko Lokaan erilaisissa seikkailuissaan?

Kertoja keskittyy näihin muutamiin ihmissuhteisiin (äiti-tytär, Lo-Lukas, Lukas-isä ja Lon rakastajat) niin, että kaikkinainen muu kasvu ja tapahtuminen ohitetaan kokonaan. Lo vain tuntuu kuin itsestään oppineen puhumaan sujuvasti englantia pärjätäkseen maailmalla, vaikka muita edellytyksiä pärjäämiseen ei välttämättä olisikaan. Välillä putoilin kärryiltäkin lukiessani, mutta silti bongasin hyvän kappaleen:

En osaa kuvitella millainen yksinäisyys odottaa sen päivän jälkeen kun ei enää näe lukea. Aloin lukea koska näin hänen (äidin) lukevan. Halusin kokea saman kuin hän, sen mikä sai hänet joskus katoamaan täysin omaan maailmaansa kun olimme kömpineet sänkyyn ja lämmitin jalkojani hänen reisiensä välissä, makasin silmät kiinni puoliunessa ja tunsin hänen kääntävän sivua.