Will Schwalbe: Elämän mittainen lukupiiri

Tekijä: Will Schwalbe
Nimi: Elämän mittainen lukupiiri
Suom. Kirsi Ohrankämmen
Basam Books 2014
395 sivua

Kirjoittajan äiti sairastaa haimasyöpää ja elinaikaa lääkäri lupailee puoli vuotta. Elinvoimaa ja elämisen iloa pursuava 75-vuotias nainen ei ennustuksiin kaadu, vaan jatkaa sinnikkäästi sekä elämää että työtään. Hän on matkustanut paljon vapaaehtoistyössä ympäri maailmaa ja tekee yhä töitä saadakseen rahoitettua kirjastoauton Afganistaniin! Mary Ann on aina ollut kiinnostunut kirjoista ja tartuttanut lukuintonsa aikuseen poikaansakin, joka on siis kirjan kirjoittaja. Kirja perustuu tositapahtumiin ja takakannen teksti on helppo uskoa. Äiti ja poika keskustelevat lääkäri- ja syöpähoitoaikoja odotellessaan kirjoista. Teoksen kuluessa niitä käydään melkoinen määrä läpi. On hauska verrata omia lukukokemuksiaan näihin ja kiva saada uusia lukuvinkkejä. Suurin osa kirjoista on suomennettu, mukana klassikoita ja uudempia kirjoja. Viimeiseksi kirjakseen äiti lukee Thomas Mannin Taikavuorta.
Kirja paljastaa niin äidin kuin pojankin elämänvaiheita ja - ratkaisuja. Paikoitellen kirja etenee hitaasti, mutta ei puudu paikoilleen, vaikka tämäntyyppisen kirjan eteenpäin vieminen täytyy olla vaativaa. Lopussa lähdeluettelossa luetellaan kaikki kirjassa läpikäydyt kirjat.

Minua tämä kirja viehätti siksi, että lukeminen ja kirjojen merkitys tuli siinä korostetusti esiin. Poika lukee osan kirjoista e-kirjoina, äidille vain paperikirja on oikea. Kuten pienelle, lukutaidottomalle pojalle Connellyn kirjassa Liskonhäkki. Poika ei osannut lukea, mutta nimesi kirjat silti ystävikseen vankilassa ollessaan. Tai Patricia Highsmithin Suolan hinta -kirjassa, josta Mary Ann kommentoi: "Hyvissä kirjoissa on se hyvä puoli, että ne eivät pelkästään saa lukijaa katsomaan maailmaa eri tavalla, vaan myös näkemään ympärillä olevat ihmiset uusin silmin." Tämän kahdenkeskisen lukupiirin perustamisen syy on se, että vaikeista asioista (kuten äidin kuolemasta) on odotushuoneissa helpompi puhua luettujen kirjojen kautta kuin suoraan.

Ja vielä yksi lainaus kirjan äidin puheista: "Liian monet käyttävät tekosyynä sitä, etteivät usko tekevänsä tarpeeksi, joten he päättävät, ettei heidän tarvitse tehdä mitään. Ei ole mitään tekosyytä olla tekemättä mitään: ainakin voi allkirjoittaa vetoomuksen, antaa pienen lahjoituksen tai kutsua kotiinsa maahan hiljattain muuttaneen pakolaisperheen viettämään kiitospäivää."

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille kirjojen ystäville, lukijoille, lukupiiriläisille, maailmanparantajille ja sellaisiksi aikoville.