keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Juha Seppälä: Matka aurinkoon

Tekijä: Juha Seppälä
Nimi: Matka aurinkoon
WSOY 2014
259 sivua
Ei mikään riemurasia, vaan Pandoran lipas, jota en tietenkään malttanut olla avaamatta. Ajattelin jo, että mieshän rupeaa vanhemmiten pehmenemään, kun oli antanut ottaa itsestään uuden kuvankin kirjan liepeeseen, mutta turha luulo. Yhtä hyytävää ja tiukkaa kuin ennenkin on jälki myös tässä uusimmassa. Ja hyvin tämä verbaalivirtuoosi onnistuu kaivautumaan 81-vuotiaan kirjallisuuden emeritusprofessorinkin ihon alle, olkoonkin, että tämä sattuu olemaan nainen.  Vaikka Seppälä tunnetaan julkisuudessa vain ja ainoastaan kirjojensa välityksellä, tuntuu hän tässä Irman tarinassa olevan läsnä myös omana itsenään. Tai ainakin siltä minusta tuntuu ja vahvasti sittenkin. Sanon näin silläkin uhalla, että saan julman mulkaisun palkakseni. Mutta mitäs kirjoittaa niin hyvin. "Ei aikaa, vain salaisuus, ikuisuuden varjelluin energia."

tiistai 19. toukokuuta 2015

Will Schwalbe: Elämän mittainen lukupiiri

Tekijä: Will Schwalbe
Nimi: Elämän mittainen lukupiiri
Suom. Kirsi Ohrankämmen
Basam Books 2014
395 sivua

Kirjoittajan äiti sairastaa haimasyöpää ja elinaikaa lääkäri lupailee puoli vuotta. Elinvoimaa ja elämisen iloa pursuava 75-vuotias nainen ei ennustuksiin kaadu, vaan jatkaa sinnikkäästi sekä elämää että työtään. Hän on matkustanut paljon vapaaehtoistyössä ympäri maailmaa ja tekee yhä töitä saadakseen rahoitettua kirjastoauton Afganistaniin! Mary Ann on aina ollut kiinnostunut kirjoista ja tartuttanut lukuintonsa aikuseen poikaansakin, joka on siis kirjan kirjoittaja. Kirja perustuu tositapahtumiin ja takakannen teksti on helppo uskoa. Äiti ja poika keskustelevat lääkäri- ja syöpähoitoaikoja odotellessaan kirjoista. Teoksen kuluessa niitä käydään melkoinen määrä läpi. On hauska verrata omia lukukokemuksiaan näihin ja kiva saada uusia lukuvinkkejä. Suurin osa kirjoista on suomennettu, mukana klassikoita ja uudempia kirjoja. Viimeiseksi kirjakseen äiti lukee Thomas Mannin Taikavuorta.
Kirja paljastaa niin äidin kuin pojankin elämänvaiheita ja - ratkaisuja. Paikoitellen kirja etenee hitaasti, mutta ei puudu paikoilleen, vaikka tämäntyyppisen kirjan eteenpäin vieminen täytyy olla vaativaa. Lopussa lähdeluettelossa luetellaan kaikki kirjassa läpikäydyt kirjat.

Minua tämä kirja viehätti siksi, että lukeminen ja kirjojen merkitys tuli siinä korostetusti esiin. Poika lukee osan kirjoista e-kirjoina, äidille vain paperikirja on oikea. Kuten pienelle, lukutaidottomalle pojalle Connellyn kirjassa Liskonhäkki. Poika ei osannut lukea, mutta nimesi kirjat silti ystävikseen vankilassa ollessaan. Tai Patricia Highsmithin Suolan hinta -kirjassa, josta Mary Ann kommentoi: "Hyvissä kirjoissa on se hyvä puoli, että ne eivät pelkästään saa lukijaa katsomaan maailmaa eri tavalla, vaan myös näkemään ympärillä olevat ihmiset uusin silmin." Tämän kahdenkeskisen lukupiirin perustamisen syy on se, että vaikeista asioista (kuten äidin kuolemasta) on odotushuoneissa helpompi puhua luettujen kirjojen kautta kuin suoraan.

Ja vielä yksi lainaus kirjan äidin puheista: "Liian monet käyttävät tekosyynä sitä, etteivät usko tekevänsä tarpeeksi, joten he päättävät, ettei heidän tarvitse tehdä mitään. Ei ole mitään tekosyytä olla tekemättä mitään: ainakin voi allkirjoittaa vetoomuksen, antaa pienen lahjoituksen tai kutsua kotiinsa maahan hiljattain muuttaneen pakolaisperheen viettämään kiitospäivää."

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille kirjojen ystäville, lukijoille, lukupiiriläisille, maailmanparantajille ja sellaisiksi aikoville.


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Jari Järvelä: Särkyvää

Tekijä: Jari Järvelä
Nimi: Särkyvää
Tammi 2014
219 sivua
Särkyvää

Jari Järvelä (s. 1966) kasvatustieteiden maisteri ja luokanopettaja työskenteli opettajana Porvoossa ja Kotkassa ennen kuin ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonaa 1996.

Särkyvää kertoo Teemun, eronneen, pullean keki-ikäisen miehen matkasta Espanjaan. Ennen matkaa hän yritti polttaa kotinsa, vaimo ja lapset sisällä. Alkumatkalla hän ottaa kyytiin liftarin, Agnes on kiukkuinen nuori nainen ja sanoja ei säästellä puolin eikä toisin. Teemu ei ole ihan tavallisella reissulla, vaan matkalla tekemään itsemurhaa Pamplonan härkäjuoksussa. Särkyvää-blogiinsa Teemu kirjaa tuntojaan ja saa myös välillä kipakkaa palautetta.

Kirja ensimmäisellä sivulla nauranhan jo ensimmäisen kerran. Niin paljon kuin v-sana saakin käyräni yleensä nousemaan, tässä se kuvasi hyvin Teemun ajatuksia ex- vaimosta, heidän raastavaan suhteeseensa palataan läpi koko teoksen.

Tarina etenee vauhdilla paikasta ja kohtauksesta toiseen, junnaa sopivalla tavalla Teemun ja Agnesin kiukutellessa toisilleen. 

Pidän tästä rauhoittavasta Ö-ajatuksesta.

"Yö. Ö on täydellinen yön kirjain. Pimeyden rinki, ja kaksi tähteä päällä tuikkimassa.
Y kannattaa kaksin käsin sitä pimeyttä kuin mies, joka yrittää estää taivasta putoamasta niskaan. Teemu nousee teltasta ja miettii kuinka köyhä on niiden kansojen kieli, joilla ei ole käytössään kirjainta Ö."