Sinisalo, Johanna: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Johanna Sinisalon kirjoja luokitellaan tieteis- tai fantasiakirjoihin, joitakin on on luonnehdittu sanoilla maaginen realismi. Sinisalon kerronta voi alkaa todellisenoloisesta, tutusta tilanteesta, mutta hetken kuluttua mukaan tulee asioita, jotka vievät kerrontaa toisenlakisiin, usein kauhistuttaviin tapahtumiin ja maailmoihin.
Kädettömät kuninkaat sisältää vain yhden novellin, jota ei ole julkaistu aiemmin. Ne kannatti mielestäni ehdottomasti koota kirjaksi. Mukana on kilpailuissa menestyneitä tai antologioissa julkaistuja. Muutaman novellin maailma perustuu taruihin ja kansanperinteeseen, kuten Sinisalon Finlandia-palkinnon voittaneessa kirjassa ENNEN PÄIVÄNLASKUA EI VOI. Ne ovat aika kiehtovia, nekin.
Tango merellä -novellissa rempseälle risteilymatkalle lähtenyt nainen herää laivan hytissä. Hän huomaa olevansa viimeisillään raskaana. Vähitellen olosuhteet, tilanne ja laivalla olevat ihmiset paljastuvat hirvittäväväksi uhkaksi, jossa ei ole jälkeäkään siitä retki-iloittelusta, joka on siivittänyt lähtöä. On tapahtunut onnettomuus, ja näyttää siltä, että eloonjääneitä on hyvin vähän.
Suosikkinovellini tässä kirjassa oli TRANSIT, jossa poliisikuulustelussa selvitetään vammaisen tytön hukkumistapausta. Siitä syytetään huumeissa hörhöillyttä miestä. Tapahtumat liikkuvat Särkänniemen delfinaarion ympärillä. Mies kertoo, kuinka hän tapasi tytön, jolle delfiineillä oli erityinen merkitys. Erityishoitaja kertoo tytön sairaudesta ja käytöksestä erityisesti Särkänniemen retkellä. Eri näkökulmista kerrottu tarina on huikea.
Minä pidin näistä.
*****

Lintunen, Maritta: Mozartin hiukset

Seitsemännen kirjansa julkaissut Maritta Lintunen on ollut kahdesti Runeberg-palkintoehdokkaana ja kerran Savonia-palkintoehdokkaana. Mielestäni hän olisi palkinnot ansainnut. Pääosa tuotannosta on novelleja ja siinä lajissa hän on taitaja
Tässä novellikokoelmassa Lintunen jatkaa minulle jo tuttua varmaa kerrontaansa. Hyvin usein novelleissa näkyy kirjoittajan ammatti musiikin parissa. Niminovelli kertoo tutustumisesta Mozartin kotimuseoon, joka on minä-kertojalle pyhä paikka. Sieltä pitää saada mukaan muisto, joka on viimein on parisuhdetta tärkeämpi. Sibeliuskin pääsee kokoelmaan Jannen pää -novellissa, jossa niin ikään kiinnostus ja harrastus muuttuvat sairaudeksi.
Itse pidin eniten tämän kokoelman Joiku -novellista. Eläkeläismies kokee elämänsä romanssin Lapin matkalla ja sen jälkeen mikään ei ole ennallaan. Kertoja panttaa yllätystä tarpeeksi.
Itse tulen todennäköisesti lukemaan Lintusen seuraavankin kirjan. Suosittelen tähän keskisuomalaiseen kirjailijaan tutustumista muillekin.

Novellit 2011

Tunnustan, että minulla on pahanlainen trauma novellista. Sen sain, kun aikanaan yritin paneutua Antti Hyryn lyhyeen Maantieltä hän tuli-tekstiin. Siitä asti olen luimistellut aina, kun kuulenkin sanan novelli. Trauma senkun paheni, kun yritin raukka itsekin väkertää jotain sen tyyppistä. Eihän siitä tullut uutta ei kystä. Paras pysyä pakinan parissa, siihen saa ainakin sitoa sievän rusetin loppuun. Nyt vähän helpotti, kun tartuin - irvistellen, mutta kuitenkin - Martti Joenpolven novellikilpailun parhaimmistoon. Yllättäen jopa pidin niistä ja ehkäpä hiukan ymmärsinkin, miten niitä rakennetaan. Selitin sitten itselleni, että eiväthän ne voikaan kovin vaikeita olla, nehän ovat harrastajien kirjoittamia. Mutta sitten taas iski epäilys, että en sittenkään tainnut ymmärtää, kun ilmeni, että samasta kaartista ovat kotoisin Turkka Hautala, Riku Korhonen, Mikko Rimminen, Tuomas Kyrö ja Sofi Oksanen. Nyt jään kyttäämään, missä yhteydessä putkahtavat uudellen esiin nimet sellaiset kuin Heidi Vattovaara, Antti Ritvanen ja Jenna Marisha Rasi-Koskinen. Oppia ikä kaikki. Vaan Maria Jotunin tekstit ovat sellaisia, että pössömpikin tajuaa, että niin napakkaa ja tiukkaa tekstiä osaa tehdä vain alan rautainen ammattilainen. Ei lukiessa edes muista, että novelli on vaikea kesytettävä.

Elefantin matka

José Saramagon Elefantin matka on kerrassaan lumoava kirja. Yleensäkin Tammen Keltainen kirjasto takaa laadun, mutta niin paljon kuin luenkin, harvoin menen niin onnesta sekaisin kuin vaeltaessani Salomon-elefantin ja sen hoitajan Subhron kera Lissabonista Wieniin 1500-luvun puolivälissä. Saramago on verraton sanansuoltaja, lempeästi "mukamas sivistynyttä Eurooppaa" Subhron silmin tölviskelevä tarkkailija, joka ei säästä sen enempää katolista kirkkoa kuin kuninkaallisia tai poliitikkoja. Ah, niin viisas ja ilkikurinen Saramago on, etten kyllä tyydy lukemaan tätä teosta vain kertaalleen, vaan aion hankkia sen omaan hyllyyni. La Rebublican arvostelija arvioi sen kertovan paitsi matkasta läpi uskonpuhdistuksen ja sisällissotien repimän Euroopan, myös pohdiskelevan ihmisyyttä, sen puutteita ja heikkouksia, sekä valtaa ja ystävyyttä. Sen kaiken se tekee aivan erityisellä tavalla. Jo kirjan kansi on kuin lupaus, jonka sisältö sitten lunastaa. Matkaa ei tehdä Pendolinolla vaan rauhallisesti askeltaen ja Salomonin lepotaukoja kunnioittaen. Ja tietä riittää.

I.K.INHA OLI MIELENKIINTOINEN MIES

Nyström, Aamu : I.K.Inha: valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä

Inha, I. K. : Muistelmia polkupyöräretkeltäni

Inha tunnetaan varmaan parhaiten valokuvistaan, mutta hän oli myös toimittaja, kirjailija ja kääntäjä. Kulttuurin löytöretkeilijä on hyvä nimitys, sillä hän harrasti pyöräilyä ja kirjoitti retkiltään päiväkirjaa. Nyt on julkaistu kirjana aikoinaan lehdessä ilmestyneet kuvaukset Inhan keski-Euroopan pyörämatkasta kesällä 1886. Teksti on tietenkin vanhanaikaista, ihanaa sellaista, täynnään unohduksiin painuneita ilmauksia ja sanoja, joita Inha lienee osittain joutunut keksimään kirjoittaessaan. Pelkästään polkupyörään liittyvä sanasto oli tuolloin vasta muotoutumassa, uudehko keksintö kun oli. Kas tällaista: Taajasilminen rautatieverkko, maailmanmainiot taulustot (Dresdenissä muuten), ”Yötä makasin eräässä talonpoikaisravintolassa”... Ravintola tarkoitti kai vielä tuolloin sekä ruoka-että majoituspaikkaa. ”Huono tie tärskytti aivot sekaisin”.

” Yö olisi kulunut varsin rauhallisesti, mutta täälläkin on navetta samassa rakennuksessa kuin asuinhuoneet ja nyt se lisäksi sattui olemaan aivan allani; lattian ravoista nousi tuikevan väkevät ilmat, jotka eivät millään tahtoneet henkitorveen mahtua”. ”Samana päivänä kävi ankara vastamyrsky, joka huitoi vihmasadetta kasvoihin; tiet olivat täynnänsä virstanmittaisia ahteita ja lokaiset...kaikki polkupyörällä kulkijan pahimmat vastukset. Usein olin vähällä tuskaantua, kun tuuli piteli paikalla, vaikka olisin kuinka polkusimia painanut”.


Maanmainioita kuvauksia, suosittelen ensin elämäkertaa ja sitten matkakuvausta ja niitä valokuvakirjojakin löytyy...