Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa

Jean-Paul Didierlaurent
Lukija aamujunassa
Tammi 2015
suom. Kira Poutanen
189 sivua

Tämä kustantajan aikusten saduksi mainostama pieni romaani palautti uskoni siihen, että minäkin voin pitää ja jopa ymmärtää ranskankielellä kirjoittavia. Usko meni viimeksi nobelisti Modianon kanssa, joka ei puhutellut, minkä tässä häpeäkseni tunnustan.

Tämän romaanin tapahtumat ovat pienet: Guylain lukee joka aamu työmatkallaan maanalaisessa muutaman pätkän irrallisia tarinoita ääneen. Luettu on niin irrallista, että Guylain kaivaa tekstit irtolehtinä laukustaan. Hän on pelastanut ja varastanut teksit työpaikaltaan, jossa hän toimii kirjoja tuhoavan makulointikoneen käyttäjänä. Lukemisesta on muodostunut kuulijoille ja lukijalle päivän kohokohta, joka korostuu, koska Guylain vihaa työtään. Vaan mitä sitten seuraa, kun lukija saa mainetta lisää? Enpäpä kun Guylain löytää junasta muistitikun, jonka sisältämiä tekstejä hän alkaa lukea tuokioissaan. Siitä seuraa se satu, jonka voisi lukea Lukurauhan päivän (8.2.2015) jälkiruuaksi.
Kirja on  kunnianosoitus lukemiselle.

Irja Suihko: Pakina

Irja Suihko:

Pakina 

2014

99 sivua

"Pakina on ehkä kaikkein vaativin kirjoittamisen muoto. Kertomisen kaarta on pidettävä jatkuvassa nousussa. Pakina vaatii nousevan lopun eikä salli minkäänlaisia sudenkuoppia kertomisen edistyessä." Näin sanoi Elina Karjalainen, toimittaja ja lastenkirjailija elämäkerrassaan Koskesta suvantoon  2001.

Tästä lajista ovat nyt päässeet nauttimaan muutkin kuin Keskisuomalaisen lukijat  1990-luvulla. Irja Suihkon Pakina –kokoelma ilmestyi syksyllä 2014. Kokoelmaa leimaa vahvasti ähtäriläinen maisema ja ihmiset täällä. Huoltoaseman pienoisparlamentti  tiedetään ja jotkut ovat päässeet mukaan ihan nimellään, vaan ei koskaan pahassa mielessä. Maisema avartuu välillä Helsinkiin ja Lontooseenkin milloin lasten mukana tai ihan vaan omaa mieltä avartamaan.. Itsensä pakinoitsija panee likoon eikä perhettäkään juuri säästellä, ei edes  vävynretaleita tai miniää, joka aikansa kuunneltuaan antaa muorille takaisin samalla mitalla. Mukana on ukkokin, jota  taitavasti ohjaillaan esim. saunaremontissa. Ulottuu pakinan maailma paparatseihin ja puhelinmyyjiinkin sekä seudun entisiin asujiin Elisabet Järnefeltistä piika-Markettaan. Oma mittava lukunsa ovat pakinat kielestä ja kirjoista, jotka erityisesti tämän kirjoittajaa lämmittävät. Kulttuuripakinoista  mainittakoon Art Eriön monipuolinen näyttely- ja opintomahdollisuus.  Kaikista tekemisissä, matkaamisessa ja kirjoittamisessakin toteutuu  Mereltä lainattu lause :” Minä itse, ilontekijä, riemun kalliin kannattaja.”

Totta puhuen ajattelin kirjan luettuani saaneeni sen verran pakinakipinää, että olisin pysynyt  arvion verran vauhdissa mukana, mutta taisin tipahtaa jo alkumetreillä. Siispä tämän lukija suunnatkoon Honkaniemen kirjakauppaan tai Ähtärin kirjastoon ja etsiköön käsiinsä pakinakokoelman vauhdikasta ja antoisaa luettavaa. Olen yrittänyt pitäytyä pakina päivässä tahdissa, mutta alati huomaan salaa kääntäväni sivua ja lukevani vielä yhden kuin jouluna konvehteja. Harvempi riittäisi, sillä niin täyttä ja tuhtia pakinaa nämä ovat – ja taatusti täyttävät Karjalaisen määritelmän. Suosittelen vahvasti.

Anita Konkka: Unennäkijän muistelma

Konkka, Anita
Unennäkijän muistelmat
Teos
572 sivua

Kädet tätä pidellessä puutuivat, mutta kyllä lukukokemus muuten verenkiertoa villitsi. Pitkä matka on Konkalla ollut siihen, että häpeän kulttuurissa kasvanut lapsi on löytänyt oman äänensä. Perhe-elämä taiteilijaperheessä oli semmoista menoa, ettei ihme, että erilaiseksi itsensä tuntenut Anita hakeutui myöhemmin terapiaan, koska koki olevansa huono äiti ja syytti itseään jopa isänsä kuolemasta. Ristiriita parisuhteeseen sitoutumisessa ja kirjailijan vaatima oma tila eivät suinkaan helpottaneet oloa. Unennäkijän muistelmien lukijalle teos avaa kuitenkin myös ovet kulttuurin sisäpiireihin tekijän kokemana.  Sivuille ovat päässeet niin isä, kirjailija ja venäläisten klassikkojen kääntäjä Juhani kuin taidemaalari äiti Anja. Syvällisiä keskusteluja käydään niin Max Randin, Raija Siekkisen kuin Hannu Salamankin kanssa, jonka viimeksi mainitun kanssa Anita päätyy myös pitkään, monivaiheiseen suhteeseen. Salaman sovinismi teki Konkasta feministin, näin Anita itse päätteli. Mitäpä mieltä on Salama, sitä emme ainakaan vielä tiedä.
Konkka käsittelee ihmissuhteitaan uniensa kautta. Uniryhmäblokkarikin hän oli jo kauan ennen kuin blokkaamisesta tuli trendi. Hän on ollut Finlandia-palkintoehdokkaan kirjallaan Hullun taivaassa, josta sai myös valtionpalkinnon vuonna 1989. Halujen puutarha ja Musta passi puolestaan ovat olleet Runeberg-palkintoehdokkaina. Vaikka Konkka on monelle kirjojen ystävälle outo tuttavuus, niin ähtäriläistä sellaista hän alkaa kiinnostaa viimeistään siinä vaiheessa, kun jäljet alkavat johtaa Perännejärven rannalle Kuitulaan. Eli Juhani Konkan ensimmäinen vaimo oli Aili, joka puolestaan oli legendaarisen lääkärimme Aino Soinin sisko.  Ainohan taas oli anoppini siskon tyttö, että silleen. Mutta kyllä Unennäkijän muistelmia voi lukea ihan myös kiinnostavana ja kulttuuria tihkuvana matkakirjanakin. Jos siis kädet kestävät.