Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Tekijä: Anna-Leena Härkönen
Nimi: Kaikki oikein
Otava 2014
317 sivua


Mitähän sitä oikeasti tekisi tai tuntisi, jos jostakin tupsahtaisi seitsemän miljoonaa. Tekisikö se onnellisemmaksi, nyt on millä rällätä vai alkaisivatko tutut kadehtia ja kaikota...riitaa, surua ja liikaa viinaa. Vai mitä?

Eevi veikkasi kaikki oikein lotossa, ensin aviopuolisolle puolet. Sitten kaikkea tuota edellä mainittua ja paljon muutakin.

Rahasta puhutaan ja se askarruttaa aina. Kirjaa lukiessa kummasti yritin samaistua Eeviin, miksi nyt noin tai miksi et näin. Tekisinkö minä kuitenkin myös samoin?

Tämä oli ensimmäinen lukemani Härkösen kirja. Aihe tuntui etukäteen tylsältä, mutta viehätyin tarinasta ja Härkösen arkisten asioiden, lapsien, parisuhteen, rahan...kuvaamisesta:

"Eevi oli ollut nuorena töissä päiväkodissa. Julma paikka. Raivo, jolla lapset raivasivat itselleen tilaa maailmassa, oli pelottavaa."

"Telle hymyili hänelle. Tämänkin takia vanhojen ihmisten kanssa oli mielekkäänpää työskennellä kuin lasten. Ne eivät ottaneet apua itsestäänselvyytenä."

"Niin juuri. Eristäkää lapsi kun se raivoaa. Kyllä se siitä tokenee kun on itkenyt ensin tajun kankaalle."

"Eikös se tajunnut, että baarien kanssa ei yksikään nainen voinut kilpailla? Se taistelu oli hävitty jo ennen kun se oli alkanut. Eevi oli hyväksynyt tämän kaiken ja alkanut ajatella odottamista lahjana. Oli parempi ikävöidä toista silloin kun se oli oikeasti poissa kuin silloin kun se oli toisessa huoneessa."

"Raha kuluu jos sitä kuluttaa. Ja halpaa ei oo kun haudassa, isä sanoi."

"Täällä on liikaa kaikkea. - Liikaa? - Niin. Miten mä tän selittäisin? Sitä iloa, jonka sai lapsena vappupallosta, ei saa takas enää koskaan. Ja sen saman pallon perässä sitä silti yrittää ravata."

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

Tekijä: Emma Hooper
Nimi: Etta ja Otto ja Russell ja James
Suom: Sari Karhulahti
335 sivua
Gummerus 2015

Etta on 82-vuotias nainen, joka haluaa ennen kuolemaansa nähdä meren. Niinpä hän jättää viestin aviomiehelleen Otolle ja lähtee kävelemään meren rantaan mantereen poikki itään. Lisäksi hän jättää muutaman suosikkireseptinsä esille. Omaan laukkuunsa hän pakkaa eväitä, suklaata ja lapun, jossa on hänen nimensä ja ikänsä ja lähiomaisten tiedot. Lisäksi hän ottaa mukaan Oton kiväärin. Naapurissa asuva Russell näkee Etan lähdön, sillä hän on pihallaan odottamassa kauriita. Etan mukaan liittyy pian James, joka on kojootti ja osaa puhua Etan kanssa.

Siinä oli kirjan aihe lyhyesti eikä sittenkään ollut. Paljon muutakin paljastuu, kun matka etenee. Kirja kertoo myös siitä, kuinka Russell tulee Oton perheeseen asumaan ja kuinka Etta tulee opettajaksi kouluun, jota Otto ja Russell käyvät, kuinka Otto lähtee sotaan ja Etta ja Russell käyvät tansseissa. Välillä kirjailija kuvaa Etan matkan etenemistä, muistin pettämistä (sitä varten se lappu on laukussa)
 ja Oton ja Russellin ikävää. Lauseet ovat lyhyitä, dialogi vie tapahtumia eteenpäin. Kirjailija on myös musiikintekijä ja hän on kertonut rytmin tärkeydestä omassa kirjoittamisessaan. Helsingin Littfestillä hän kertoi olevansa kirjoittajana seikkailija: ilman ennakkosuunnitelmaa hän antaa tekstin viedä.

 Tämä teksti vei minuakin ja olen iloinen lukukokemuksesta. Jos edellinen lukemani kirja (Stoner) veti alakuloon, nosti tämä taas pinnalle. Kirja oli vakavista asioista huolimatta täynnä iloa ja toivoa ja rakkautta ja niin monta hyvää asiaa teki lukijallekin hyvän olon.

John Williams : Stoner

Tekijä: John Williams
Kirjan nimi: Stoner
Bazar 2015
suom. Ilkka Rekiaro
306 sivua
Olihan huikean hyvä kirja, mutta niin pohjattoman alakuloinen ja surumielinen, että tätä ei voi suositella helposti masentuville. Jos sen aloittaa, on kuitenkin pakko rämpiä loppuun. Kesken ei voi jättää, vaikka onnea ei tuo loppukaan.

Paljastinko liikaa? En kai. Tässä kirjassa on juoni ja se on William Stonerin elämäntarina. Tätä ei kuitenkaan lue juonen, vaan taitavan ihmikuvauksen ja sujuvan kerronnan vuoksi. Kun tekijäkin on yliopiston opettaja, kuten köyhistä oloista lähtenyt Stoner, tekee mieli yhdistää nämä kaksi henkilöä. John Williams kuitenkin tiukasti kiistää moisen saatejaksossa kirjan alussa. Aikakausikin on kirjassa
toinen: 1900-luvun alusta toiseen maailmansotaan.

Stoner rakastaa intohimoisesti englanninkielistä kirjallisuutta ja opetustyötään sen parissa. Hänen avioliittonsa epäonnistuu, mutta jatkuu kuitenkin. Suhde ainoaan tyttäreen olisi lämmin, mutta vaimo, suojeltu ja oikukas Edith, onnistuu pilaamaan sen. Stoner joutuu sivuraiteelle myös yliopiston hierarkiassa, mutta onnistuu siitä huolimatta säilyttämään rakkautensa opettamiseen ja hyvät suhteet oppilaisiin. Hän saa kokea myös aidon rakkauden, jota ilman hän avioliitossaan jää.

Siinä melkein kaikki, mistä John Williams on Stonerin rakentanut. Kirja on ilmestynyt Yhdysvalloissa jo 1965, mutta jäänyt tuolloin vähälle huomiolle. Kustantajan mukaan 2006 on alkanut Stonerin uusi tuleminen ja tuolloin sitä on käännetty useille kielille. Tekijä on palkittu anglosaksisessa kirjamaailmassa ja kirjoittanut muutaman muunkin romaanin ja kaksi runokokoelmaa. Saate nostaa kirjan teemaksi rakkauden, sen erilaiset muodot. Itse luin tätä naiivisti "hyvän ihmisen" tarinana. Kannessa lainataan lausetta The New Yorkerista:" Suurin amerikkalainen romaani, josta et ole koskaan kuullut."

Ehkä.

"Et kuitenkaan usko...": Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä

Tekijät: Kauko Röyhkä, Ville Haapasalo, Juha Metso
Nimi: "Et kuitenkaan usko...": Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä
Docendo 2013
213 sivua

Nopeasti luin, olihan tämä erinomaisen mielenkiintoista luettavaa, näinköhän siellä naapurissa...? Ja kyllä, en todellakaan usko, ainakaan ihan kaikkea. Mutta ei sillä niin väliä, koska voihan se tottakin olla.
Mutta sen haluan uskoa, että Ville on aidosti kiltti, välittää muista ja auttaa, kun paikka tulee. Ei sillä muulla niin väliä.

Röyhkän jutut ja kysymykset eivät minuun vetoa, mutta vievät kuitenkin tarinaa kunnolla eteenpäin. Ehkä hän ei vaan ollut minuun vedotakseen parhaimmillaan tässä.

Odotan innolla, josko niitä jatko-osia vielä ilmestyisi.