Santiagon tiellä on taas kuljettu

VEKKELI, PIRKKO : TÄTINÄ TAIPALEELLA, erilainen vaellus Santiago de Compostelaan
Kymmenisen vuotta sitten alkoi tämä vaelluskirjojen buumi; lähes  joka vuosi on ilmestynyt kuvauksia kulkemisesta pohjois-Espanjan pyhiinvaelluspolulla. Vaikka aihe on ollut periaatteessa sama, matkan kuvaus ja kokemuksen tulkinta on jokaisella erilainen. Yksi vaeltaa virsiä veisaten, toinen seurustelee vilkkaasti kanssakulkijoiden kanssa. Joku syventyy miettimään omaa elämäänsä. Mielenkiintoisia kokemuksia kaiken kaikkiaan.
                                                Nämä tädit osoittautuivat rennoiksi ja huumorintajuisiksi vaeltajiksi, jotka eivät epäröineet tilata taksia, silloin kun kulkeminen kävi liian rasittavaksi sairastumisen tai sään vuoksi. Päivämatkat olivat vaatimattomia totisiin menijöihin verrattuna, mutta matkanteko oli sitä antoisampaa. Heillä oli aikaa ja kiinnostusta tutustua nähtävyyksiin, kuvata maisemia niin kameralla kuin piirtämälläkin. Kivoja valokuvia ja piirroksia on kirjassakin.
                                                Rouvat ovat toimittajia, joten sana on heillä hallussa. Ihan kelvollinen lukuelämys niille, jotka ovat aiheeseen vihkiytyneet. Varoituksen sana: matkakuume saattaa nousta, ainakin minulla kävi niin.
                                               

Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää

Nyt tuli luettua niin järkyttävää tekstiä, että sitä ei tee mieli edes kommentoida saati analysoida. Heberlein on teologian tohtori, etiikan tutkija, esitelmöitsijä ja tietokirjailija sekä kolmilapsisen perheen äiti. Mutta… Hän on myös sairastanut 20 vuotta kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hän siis tietää, mistä puhuu, kun sanoo kirjassaan, ettei tahdo kuolla, ei vain jaksa elää. Mikään tieto tai lääkitys ei ole päästänyt häntä eikä hänen perheettään tai ystäviään vapaaksi ahdistuksen karusellista, jossa he joutuvat pyörimään vuodesta toiseen. Heberlein auttaa meitä kuitenkin ymmärtämään tätä sairautta, joka saa potilaan yliaktiivisten jaksojen jälkeen sulkeutumaan kylpyhuoneeseen itkemään tietäen, että rakastaa, vaikka ei tunne mitään.