Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ranska. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ranska. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. kesäkuuta 2011

Irène Némirovsky : Ranskalainen sarja

Kustantaja tekee heti julkaisupäätöksen saatuaan käsiinsä esikoisromaanin käsikirjoituksen - kirjoittaja on epäonnistumisen pelossa unohtanut liittää nimensä käsikirjoituksen mukaan. Saman tekijän mittavin työ Ranskan miehityksestä toisen maailmansodan aikana julkaistaan jälkeläisten toimittamana ... Némirovskyn kirjailijantie tai elämä eivät ole tavanomaisia, vaikkei listaan lisättäisi kuolemaa keskitysleirillä Puolassa.

Ranskalaiseen sarjan alkuun on liitetty tekijän elämäkerta ja loppuun tekijän luonnostelua kirjaan ja (järkyttäviä) kirjeitä kirjailijalta ja hänen mieheltään, joka ei usko vaimonsa joutuneen keskitysleirille, vaan vetoaa ja pyytää, kunnes kokee itse saman kohtalon.

Kirja alkaa ranskalaisten vetäytymisvaiheesta, kun pariisilaiset jättävät kotikaupunkinsa ja etsivät turvallisempaa paikkaa maaseudulta. Ihmiset paljastavat raadollisuutensa, oman edun tavoittelun ja tekopyhyytensä. Henkilöitä on paljon, jotkut heistä liityvät toisiinsa, jotkut tapaavat myöhemmin, mutta osa jää irralliseksi. Pankkirin perheen, kirjailijan ja näyttelijättären epämiellyttävästä joukosta erottuu yksi hyveellinen pariskunta, joka ikävöi rintamalla olevaa poikaansa. Tämä vähän häiritsevä mustavalkoisuus haihtuu kirjan toisessa osassa, jossa eletään saksalaisten miehittäjien keskellä. Jälkimmäisestä osasta jäi mieleeni erityisesti Lucillen kasvu kuuliaisesta vaimosta naiseksi, joka kykenee tekemään itsenäisiä ratkaisuja.

Kyllä, pidin kirjasta. Ehdottomasti se kannattaa lukea. ****

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Uusi mainio dekkarituttavuus

Vargas, Fred
Olin hipelöinyt Vargasin dekkareita aiemminkin sillä silmällä, mutta nyt oli aika kypsä. Kyllä kannatti tutustua näihin komisario Adamsberg-juttuihin.Kaksi meni heti kättelyssä ja kolmas lähtee käyntiin tänä iltana kun saan enimmät hiet kuivattua nenältä, että lasit pysyvät paikallaan.
Kun kirjoittaja on Fred-niminen nainen, eläinten luihin erikoistunut arkeologi, harrastaa kurtun soittoa ja kirjoittaa "kieron humoristisesti, täysin omalaatuisesti", - niin olihan hänen kirjoihinsa tutustuminen. Toistaiseksi olen kuljeksinut komisarion myötä Ranskan vuoristossa susien parissa ja Serbian maaseudulla pikkukylässä, joten aihepiiritkin ovat lupaavan erilaisia.
Ps.
Se kolmas Vargas vei aivan uusien kavereiden seuraan, talorähjään Pariisin sivukadulle. Kävin netissä tutustumassa tarkemmin kirjailijan tuotantoon ja minulle kirkastui, että hän on kirjoittanut sarjanpoikaset niin komisario Adamsbergin tutkimuksista kuin aika omalaatuisen kaveriporkan Evankelistojen touhuista. Vielä monta kirjaa lukematta, ihanaa! Heittäydyn naiiviksi ja sanon, että se oli rakkautta ensi sivulta.