Uutisia Ambomaalta

Aino Soini: Lääkärinä hiekan ja palmujen maassa, WSOY 1953
Tartuin kirjaan, koska halusin perehtyä sekä kirjoittajaan että lähetystyöhön työkuvioiden ohjaamana. Alku tökki vähän, kun 2000-luvulta on niin vaikea eläytyä 1950-luvun maailmaan, jossa käden väri tarkastetaan mustan ihmisen kättelyn jälkeen. Aino Soinin kerronta puri kuitenkin: hiekkamyrskyt, puhtausolosuhteet, oudot tavat ja taudit, taikausko, ennakkoluulot puolin ja toisin saivat kuvitusta sanojen ympärille. Käsitykseni lähetystyöstä oli perustunut lähinnä kirkossa kerättävään kolehtiin ja noihin muutamaan sanaan, jotka eivät mitenkään eläneet. Kirja antoi jämähtäneille ajatuskaavoille kyytiä ja oikein ihailin näitä vieraisiin kulttuureihin töihin lähteneitä uskallikkoja. Erityisesti Aino Soinin persoona tuli lähelle, vaikkei hän mitenkään sitä kirjassa korosta. Hän on asunut Ähtärissä aikoinaan. Moni täällä on sanonut käyneensä hänen vastaanotollaan. Kirjassaan hän ei osoittele yhtään enempää kuin aika edellyttää. Hän kertoo mm. kuinka pieni vastaanotolle tullut poika oli peloisaan valkoisten hoitajien keskellä, koska häntä oli varoiteltu tekemästä pahoja tai muuten valkoinen mies tulee ja vie. Tai kuinka joutui tekemään sairaskäynnin kirjaimellisesti raamit kaulassa kun ei mitenkään päin mahtunut majaan, jossa sairas oli.
Mitä opin? Toinen kulttuuri ei ole huonompi eikä parempi kuin se, jonka keskellä olen itse kasvanut. Silmät avoinna maailmalle.