Jean-Paul Didierlaurent
Lukija aamujunassa
Tammi 2015
suom. Kira Poutanen
189 sivua
Tämä kustantajan aikusten saduksi mainostama pieni romaani palautti uskoni siihen, että minäkin voin pitää ja jopa ymmärtää ranskankielellä kirjoittavia. Usko meni viimeksi nobelisti Modianon kanssa, joka ei puhutellut, minkä tässä häpeäkseni tunnustan.
Tämän romaanin tapahtumat ovat pienet: Guylain lukee joka aamu työmatkallaan maanalaisessa muutaman pätkän irrallisia tarinoita ääneen. Luettu on niin irrallista, että Guylain kaivaa tekstit irtolehtinä laukustaan. Hän on pelastanut ja varastanut teksit työpaikaltaan, jossa hän toimii kirjoja tuhoavan makulointikoneen käyttäjänä. Lukemisesta on muodostunut kuulijoille ja lukijalle päivän kohokohta, joka korostuu, koska Guylain vihaa työtään. Vaan mitä sitten seuraa, kun lukija saa mainetta lisää? Enpäpä kun Guylain löytää junasta muistitikun, jonka sisältämiä tekstejä hän alkaa lukea tuokioissaan. Siitä seuraa se satu, jonka voisi lukea Lukurauhan päivän (8.2.2015) jälkiruuaksi.
Kirja on kunnianosoitus lukemiselle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti