sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Irja Suihko: Pakina

Irja Suihko:
Pakina 
2014
99 sivua

"Pakina on ehkä kaikkein vaativin kirjoittamisen muoto. Kertomisen kaarta on pidettävä jatkuvassa nousussa. Pakina vaatii nousevan lopun eikä salli minkäänlaisia sudenkuoppia kertomisen edistyessä." Näin sanoi Elina Karjalainen, toimittaja ja lastenkirjailija elämäkerrassaan Koskesta suvantoon  2001.

Tästä lajista ovat nyt päässeet nauttimaan muutkin kuin Keskisuomalaisen lukijat  1990-luvulla. Irja Suihkon Pakina –kokoelma ilmestyi syksyllä 2014. Kokoelmaa leimaa vahvasti ähtäriläinen maisema ja ihmiset täällä. Huoltoaseman pienoisparlamentti  tiedetään ja jotkut ovat päässeet mukaan ihan nimellään, vaan ei koskaan pahassa mielessä. Maisema avartuu välillä Helsinkiin ja Lontooseenkin milloin lasten mukana tai ihan vaan omaa mieltä avartamaan.. Itsensä pakinoitsija panee likoon eikä perhettäkään juuri säästellä, ei edes  vävynretaleita tai miniää, joka aikansa kuunneltuaan antaa muorille takaisin samalla mitalla. Mukana on ukkokin, jota  taitavasti ohjaillaan esim. saunaremontissa. Ulottuu pakinan maailma paparatseihin ja puhelinmyyjiinkin sekä seudun entisiin asujiin Elisabet Järnefeltistä piika-Markettaan. Oma mittava lukunsa ovat pakinat kielestä ja kirjoista, jotka erityisesti tämän kirjoittajaa lämmittävät. Kulttuuripakinoista  mainittakoon Art Eriön monipuolinen näyttely- ja opintomahdollisuus.  Kaikista tekemisissä, matkaamisessa ja kirjoittamisessakin toteutuu  Mereltä lainattu lause :” Minä itse, ilontekijä, riemun kalliin kannattaja.”

Totta puhuen ajattelin kirjan luettuani saaneeni sen verran pakinakipinää, että olisin pysynyt  arvion verran vauhdissa mukana, mutta taisin tipahtaa jo alkumetreillä. Siispä tämän lukija suunnatkoon Honkaniemen kirjakauppaan tai Ähtärin kirjastoon ja etsiköön käsiinsä pakinakokoelman vauhdikasta ja antoisaa luettavaa. Olen yrittänyt pitäytyä pakina päivässä tahdissa, mutta alati huomaan salaa kääntäväni sivua ja lukevani vielä yhden kuin jouluna konvehteja. Harvempi riittäisi, sillä niin täyttä ja tuhtia pakinaa nämä ovat – ja taatusti täyttävät Karjalaisen määritelmän. Suosittelen vahvasti.


3 kommenttia:

  1. Nyt olen kyllä kuin mannaryyni kyykkysilläään, kiitos Hannele!

    VastaaPoista
  2. Sopivaa tai ei, mutta sanopa minäkin, että vaikeaa on ollut. Nimittäin pysyä päätöksessä kolme pakinaa illassa. Niin paljon tulee asioita mieleen.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista