Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en tästä Kyrön kirjasta kovasti innostunutkaan. Olin varautunut hekotteluun puoliksi itselleni ja osaksi muille minua vielä oudommille olennoille, mutta ei nauru irronnut. Nokkeluuksia riittää ja tarina juoksee. Minä en vaan päässyt mukaan sen enempää pääkaupunkiseudun kerjäläisten grillijuhliin kuin Lapin hillasuolle. Lieneekö vika minussa, mielentilassa vai...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti