Andre´ Brink: Kun vielä muistan

Huh, huh! Olipa varsinainen lukukokemus. Etelä-Afrikassa vuonna 1935 syntynyt Brink on julkaissut viisitoista romaania ja hänet on palkittu niin kotimaassaan kuin Euroopassakin. Kun vielä muistan on kertomus rakkaudesta, mutta myös kuolemasta. "Me emme kirjoita pitääksemme kiinni, vaan päästääksemme irti" sanoo Brink. Hän kokee olevansa oman maansa historian ja tilan tuote. Jokainen sen historian käänne, kouristus ja puistatus kytkeytyy hänen mielessään jonkun naisen muistoon. Jopa vankilassa vietetyt viikot. Niin myös se päivä, jolloin Mandela vapautetaan ja Brink ja hänen naisensa - yksi monista - liittyy riehakkaaseen kulkueeseen juhliakseen rotusorron murtumista. Ja naisia ja muisteltavaa Brinkillä totisesti riittää. "Yhä vieläkin, kuten suhteemme jälkeisinä vuosina, kulkiessani jäljellä olevan aikani pikkuhiljaa hidastuvin askelin, siirtyessäni täyden potenssin päättömästä korskeudesta toivon vähittäiseen hupenemiseen, hänen makunsa uneksii yhä kielelläni ja mielessäni". Näin hän muistelee Andreaa, viimeisintä rakastettuaan, jonka kanssa akti vielä sujui. Mutta vaikka kyky oli mennyt, halu oli jäljellä. Se vain piti nyt suitsia jalompaan muotoon, kun kohtalo toi hänen elämäänsä Rachelin. Mihin ihmeeseen yksi mies voi tarvita niin monta naista! Jotenkin olen ymmärtäväni, että he pitivät yllä Brinkin luomisvoimaa, antoivat kirjailijalle polttoainetta käydä omaa yhteiskunnallista sotaansa demokratian puolesta. Sillä kirjailija hän on, silläkin saralla potenssi on ollut aivan huippuluokkaa.