Lyhyestä virsi kaunis

Oiva-kirjastojen lukukampanja houkutteli minut samaan alhaiseen tekoon, kuin lukemista inhoavat lukiolaiset: lainasin vain kirjoja, joissa oli mahdollisimman vähän sivuja! Ihan Ähtärin maineen ja kunnian vuoksi tietenkin, ja joskus on hyvä lähestyä kirjallisuutta aivan uudesta näkökulmasta... KRISTINA CARLSONIN WILLIAM N PÄIVÄKIRJA oli ihan mukava lukukokemus; päästä nyt vanhenevan tiedemiehen pään sisään näkemään maailmaa hänen silmillään. Ja Pariisi ympäristönään! KRISTINA CARLSONIN HERRA DARWININ PUUTARHURIssa päästiin pieneen englantilaiseen kylään sen asukkainen ajatuksiin, itse Darwinia emme päässeet muistaakseni tapaamaan. Menihän se tämäkin, välimerkkien puutteella kikkailu häiritsi aluksi, mutta taisi vain jouduttaa lukemista, mitä sitä suotta pysähtelemään pisteen kohdalla. Mutta sitten tämä: IRÈNE NÉMIROVSKY : TANSSIAISET osoittautui oikeaksi helmeksi. 77 sivua täyteen ladattuja tunteita laidasta laitaan, ihmisen raadollisuutta, epäoleellisiin asioihin takertuvia ihmisraunioita. Teksti on kristallinkirkasta, siinä ei ole mitään turhaa. Suosittelen! Jossain arvostelussa suositeltiin kirjaa paitsi lukemiseen nopeasti väsyville, myös niille, jotka eivät jaksa lukea lainkaan.Kirja on esineenäkin jo niin kaunis! Enpä haluaisi joutua tekemisiin aikuisen Antoinetten kanssa. Onko tässä yksi selitys siihen, miksi joistakin tulee ihmishirviöitä?