kannatti, mutta oli aikaa vievää puuhaa. Ensin piti vain vähän vilkaista, miten Rosa Liksom Reitarissaan asiaa käsitteli. Sehän on ihan sopivan kokoinen kirja yhdeksi iltapuhteeksi, nättikin ja käteen sopiva. Liksomin tapaan meno oli kuitenkin niin hurjaa, että jäi vaivaamaan, josko tyttö paljonkin pani omiaan. Eli piti lähteä kirjastoon – mitäpä tästä elämästä ilman sitä tulisi – hakemaan lisää tietoa. No niin, palavan värikästä, traagista, luonnonläheistä ja upeaa taidetta tuottavaa oli ollut Reidar Särestöniemen elämä, olipa oppaana sitten Brita Polttila, Matti Saanio, Eeli Aalto tai Juha Ilvas. Nyt sitten vaivaa ajatus siitä, pitääkö elämän kurmuuttaa ihmistä oikein viimeisen päälle, ennen kuin hänen luovuutensa kaikessa loistossaan pääsee esille? Pitänee lähteä taas kirjastoon hankkimaan lisää elämäkertoja.
Irja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
----
VastaaPoista