SINISALO, JOHANNA: Linnunaivot (Teos 2008)
Olipas vahva lukuelämys! Kirjaahan luki kuin parastakin jännäriä, teksti on rikasta ja sujuvaa, värikästä ja modernia. Eräänlaisen matkakertomuksen lomaan kietoutuu monta tasoa ja näkökulmaa, päähenkilöiden ajatusmaailma, heidän suhteensa toisiinsa ja luontoon, vallankäyttö niin toisiin ihmisiin kuin ympäristöönkin. Ja luonnon vallankäyttö ihmiseen! Tärkein teema on juuri tämä ekologia, ihmisen ja luonnon suhde, sen haavoittuvuus, vääristyneisyys seurauksena ihmisen harkitsemattomista teoista. Tiukkapipoinen toinen päähenkilö Jyrki miettii tällaistakin: Jokainen ihminen pitäisi laittaa säännöllisesti keräämään kaikki viikossa tuottamansa roska isoon kasaan olohuoneensa lattialle. Sitä ei saisi viedä pois. Sen pitäisi olla siinä koko viikon, ja kas, kerrankin se ei olisi Jonkun Toisen Ongelma.
Hieman päälleliimatulta tuntui lomaan sijoiteltu sälä, jossa kurkistetaan ilmeisesti toisen päähenkilön Heidin syrjäytyneen velipojan pään sisälle. Kirjailija Joseph Conradin katkelmat Pimeyden sydän-kirjasta ymmärsin paremmin.
Sinisalo totisesti tuntee aiheensa. Yksityiskohtien rikkaus tekee kirjasta jännittävän matkakertomuksen , mutta lisäksi saamme ison annoksen pohdittavaa, mikä on aina hyvän kirjan tunnus. Hauskakin tämä oli, hauskuus tuli sanojen riemukkaasta, ainakin minulle uudenlaisesta käytöstä, kuten lapsen synonyymi metriheikki tai että rakko viheltää viimeisillään.
Vielä hulppea lainaus Jyrkiltä: Kuin olisi Sveitsisssä. Siellä näin kerran lehmän lentävän. Ilmeisesti oli kyseessä arvonauta, koska sitä lennätettiin valtavan pitkissä valjaissa kopterin masun alla pisteestä aa pisteeseen bee keskellä varsin koskemattoman oloista alppimaisemaa. Kiittelin vain onneani siitä, ettei Mansikille tullut järkytyskakki juuri siinä vaiheessa kun olin alla.
Maria
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tartuin tähän kirjaan hieman vastahakoisesti ja vain luotettavan ystävän erityisesti suosittelemana. Mikä lie epäkiinnostavuus Sinisaloa kohtaan oli minut vallannut. En siis odottanut paljoa. Ilahduin, kun teksti vei. Sujuvasti. Itse kertomuskin oli kiintoisa ja J.S. kokeneena patikoitsijana hallitsi aiheensa. Minäkin ihmettelin naispäähenkilön veljen elämästä kertovia välähdyksiä. En vieläkään ymmärrä niiden merkitystä, haluttiinko niillä tuoda lukija toisenlaiseen todellisuuteen? Pimeyden ytimen lisäksi? Ankaraa elämää ja onko sen arvoista, täytyykö olla ja kokea äärimmäisiä juttuja, että elää? Pelottavaa, jos näin on.Silti kirja oli luettava nopeasti, jotta tietäisi miten käy, mitä tapahtuu.
VastaaPoista