Pekka Matilainen: Kupoli

Kupolissa eletään vuoden 1423 Firenzessä ja se alkaa kuten kunnon dekkarin tuleekin. Samalla saadaan ensimmäinen vihje ajasta ja paikasta eli kuolleen miehen ruumis syrjäkujalla ei silloin ollut mikään harvinaisuus. Juoni polveilee ihan kelvollisesti kadonneen käsikirjoituksen jäljillä, mutta mielenkiintoiseksi kirjan tekevät kehykset, joihin Matilainen on tarinansa sijoittanut. Kirjan jälkisanoissa tekijä kertoo noudattaneensa historiallisia tosiasioita niin hyvin kuin se romaanissa on mahdollista. Klassista filologiaa opiskelleena ja renesanssin Firenzeä tutkineena Matilainen viekin lukijan hyvin uskottavalle aikamatkalle tuomiokirkon rakennustyömaalle, tavernoihin, ilotaloihin ja palatseihin sekä oikeudenkäyntiä seuraamaan. Nichts neues unter der Sonne! Tieto on aina ollut valtaa, olipa se tiedostossa tai konkreettisena käsikirjoituksena. Aina sitä on myös vuodettu ja sen saamiseksi oltu valmiita vaikka murhaamaan. Samanlaista juonittelua, politikointia ja sotimista ajasta aikaan. Mutta kun Matilainen ei mässäile väkivallalla, on hänen mukanaan suht´koht turvallista kulkea niillä sivukujillakin.   Ne pahukset tuntuvat vaan taas kerran johtavan lopulta omaan 2000-luvun kirjastoon. Niin paljon vihjeitä tiedon hankintaan kirja sisältää.  Ja lisää sitä yhä hamuan, vaikka kuten autuasti edemennyt ystäni muistuttikin sen lisäävän tuskaa. Mutta tuskan kvaliteetti hienostuu, hän lohdutti.Yhtä Alfa-koodeksia tämä lukijankin elämä.