James Joyce: Odysseus/Ulysses

No nyt tuli kyllä ylitettyä itsensä, kun kerran jo lainat uusittuani olen saanut kahlattua läpi sekä Pentti Saarikosken kääntämän Odysseuksen että tarkistettua lukemattomia alaviitteitä Leevi Lehdon Ulysses-järkäleestä. Saarikoski on käyttänyt työhönsä rapiat 700 sivua tiukkaan ja pienellä fontilla ladottua tekstiä ja Lehto kaikkine liitteineen 857 vähän väljempää sivua. Yhteensä tietopaketti painaa kaksi ja puoli kiloa. Henk.koht. pidän ehdottomasti enemmän Saarikosken kielestä, vaikka ymmärrän toki Lehdonkin mittavan urakan arvon. Kääntäjät ovat olleet paljon vartijoina hauduttaessaan Joycen papupataa suomalaisenkin lukijan nautittavaksi, eikä vain vatsanväänteitä aiheuttavaksi. Itse koin olevani täysi tollo, kun puutteellinen yleissivistykseni kompuroitti minua sivulta toiselle. Vähän lohdutti, kun tiesi kirjailijan todenneen teoksessaan riittävän kirjallisuuden professoreillekin puuhaa vuosisadoiksi, ennen kuin ovat saaneet kaikki siihen sisältyvät arvoitukset ratkaistuiksi. Niin tai näin, kun on seurannut Leopold ja Molly Bloomin sekä Stephen Dedaluksen elämää yhden päivän ajan Dublinissa kesäkuussa 1904, on samalla saanut rautaisannoksen historiaa, taidetta, seksualisuutta ja ihmisenä olemisen ehtoja. Eikä vähiten kielellistä ilotulitusta. Mutta ei, ei, ei, en kyllä aio ainakaan hetkeen paneutua runsaan kommenttikirjallisuuden pariin tämän urakan jälkeen. Suositella teoksia  kyllä voin, mutta ruuhkavuosia elävälle en. On se sellaista menoa "heikun keikun kivisellä Dublinin tiellä", että saattavat arkiaskareet unohtua siinä sanallisessa rynkytyksessä. "Matkaan kirjani joutuisaan rahvas paatunut kohtaamaan…"