Nyt olen löytänyt uuden, minulle aiemmin tuntemattoman kirjailijan, jonka teoksia aion jatkossakin lukea. Kirjailija kirjoittaa sekä englanniksi että turkiksi ja Kirotun Istanbulin on Maria Erämaja suomentanut englanninkielisestä laitoksesta. Kirja on sekä koukuttava että mielestäni myös helppolukuinen, vaikkakin armenialaisen ja turkkilaisen sukujen historiat sisältävät melkoisen määrän oudosti kalskahtavia nimiä. Sukutarina tämä on ja tarina ulottuu 1900-luvun alkupuolelta nykyaikaan. Kronologisesti kerronta ei etene ja välillä Istanbulista siirrytään seurailemaan armenialaista sukua Arizonaan. Taitavasti juonen säikeet solmitaan yhteen eikä pätkittäin lukevakaan putoa matkasta. Jokainen luku on saanut nimensä ruoka-aineesta tai -lajista, jota kyseisessä luvussa käsitellään. Armenialaisen ja turkkilaisen keittiön tuotteet ovat toistensa kaltaisia ja molemmissa kulttuureissa yhdessä syömisellä on keskeinen sija - ainakin tästä kirjasta päätellen.
Kirja alkaa siitä, kun nuorin ja kaunein Kazancin tyttäristä hakee aborttia, joka ei kuitenkaan onnistu. Maailmaan syntyy Asya, joka kasvaa tätiensä ja isoäitinsä hoivissa. Perheen ainoa poika, hemmoteltu ja sulkeutunut Mustafa, on lähtenyt Amerikkaan välttääkseen suvun miespuolisia jäseniä vainoavan kirouksen kuolla nuorena. Sulkeutunut Mustafa tapaa Rosen, joka haluaa kostaa miehensä armenialaiselle suvulle (mitä? ohjeistusta ja opastusta kenties?) ja mennä naimisiin turkkilaisen Mustafan kanssa. Mustafasta tulee Rosen pienen tyttären, Armanoushin isäpuoli. Kun tämä amerikkalaistyttö lähtee opiskelijana Istanbuliin, kehkeytyy Armanoushin ja Asyan tapaamisesta loppua kohden kiihtyvä tarina, jossa sukujen salaisuudet paljastuvat.
Olen huonosti tutustunut kirjoihin, jotka kertovat minulle vieraista kulttuureista. Tämä kirja houkuttaa jatkamaan perehtymistä ja suomennoksiakin kirjailijan muista teoksista tuntuu riittävän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti