Kirjallisella maailmanvaellusreissullani olen Afrikassa. Mielelläni olen viipynyt siellä tämän kirjan novellien parissa. Välillä tosin poikkean Amerikan mantereella päähenkilöiden mukana. Kielivaikeuksia on hieman käännöksenkin parissa, sillä nimissä on aina yksi tavu ja yksi konsonantti enemmän kuin oletan ja ruokalajit ovat outoja ja pippurisia.
Ruokalajien outous on kuitenkin pientä verrattuna niihin sopeutumiskäytäntöihin, joihin Nigeriasta muutanut pakottautuu yrittäessään hankkia itselleen tai lapsilleen amerikkalaisen tulevaisuuden. Ihonvärin, tapojen, ruokien, historian ja kulttuurin erilaisuus ei kuitenkaan tasoitu, vaan sopeutujista tulee teeskentelijöitä, joista ei pidä kukaan. Kuitenkin, huolimatta valkoisen miehen lähetystyön jyräyksestä, löytyy lapsenlapsesta isoisän henki, joka pakottaa tutkimaan ja tallentamaan nigerialaisen suvun historiaa. Näin käy suosikkinovellissani Härkäpäinen historioitsija, jonka alku on mielestäni kaunis:
Vielä vuosien kuluttua aviomiehensä kuolemasta Nwagmba pani toisinaan silmät kiinni, jotta saattoi elää uudelleen miehensä jokaöiset käynnit majassaan ja niiden jälkeiset aamut, joina hän hyräili, ajatteli miehensä savuista tuoksua ja liikkumatonta painoa - ikiomia salaisuuksiaan - ja tunsi kulkevansa yltä päältä valossa kävellessään joelle.
Pari ensimmäistä novellia luin hieman kakistellen, mutta sitten kertomukset veivät mukanaan. Ne avasivat jälleen aivan uusia maailmoja valkoihoiselle, joka on kuvitellut oman ympäristönsä oikeaksi todellisuudeksi. Nyt jos koskaan on syytä ihmetellä, miksi USA:ssa katupartiossa on oikeus tappaa mustia, aseettomia teinipoikia. Tämä kirja selittää niin tätä ristiriitaa kuin uskonnon ja rahan valtaakin.
Kirjan on kääntänyt Sari Karhulahti englanninkielisestä alkuteoksesta The Thing Around Your Neck. Suomenkielinen nimi tarkoittaa myrkyllistä käärmettä echi etekaa - kirjan mukaan. Voisiko englanninkielinen nimi merkitä myös sitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti