Lundberg Ulla-Lena : Jää

Nuori pappi saapuu Luodolle pienen perheensä kanssa. Perheeseen kuuluu vaimo ja pieni tytär. Venematka saarelle meren keskelle on kestänyt pitkään, mutta vastaanottajat ovat odottaneet yhtä sitkeästi tulijoita kuin matkalaiset perillepääsyä. Väsymys pyyhkiytyy hetkessä papin mielestä, kun hän pääsee perille. Kaikki tuntuu ihastuttavalta: saari, ihmiset siellä, uusi työ. Papin nuori vaimo, Mona, on ilmeisen innostunut hänkin, mutta hänen innostuksensa suuntautuu taloudenhoitoon ja parasta saarelle asettumisessa on pappilan navetta ja kasvimaa. Maanviljelijän tyttärenä Mona panee pappilan viljelykset kukoistamaan ja hankkii karjaa taloudenpidon avuksi. Tarmokkaan vaimonsa rinnalla pappi Petteri vaikuttaa pehmeältä idealistilta, joka uskoo kaikista ihmisistä hyvää ja tarkkailee innolla kaikkea uutta. Ensi-innostukseen tulee pieniä säröjä, kun Mona asettaa oppimansa maanviljelystavat koetukselle ja pappia vastaan tulee saarelaisten jakaantuminen asuinpaikan mukaan eri leireihin. Ihastus ei kuitenkaan haihdu ja Petteri tähtää pastoraalitutkintoonsa mielessään vakituinen paikka syrjäisellä Luodolla.

Kertomus etenee kuulaasti ja kauniisti. Asiat kehittyvät kuin huomaamatta. Tämä pappi ei ole tuomion julistaja, vaan hänen toimintatapansa on lempeä. Hänelle Luoto on raamatullinen maisema. Hän suhtautuu ympäristöönsä ja työhönsä sellaisella intensiteetillä ja valppaudella, että aikaa pienelle, isää ikävöivälle tyttärelle on liian vähän. Tämä koskettaa myös äitiä, joka tuntuu riuskan taloudenhoitonsa ohella tytöstä ankaralta. Postimies edustaa vanhaa pohjoismaista aasa-uskontoa, jossa jumalille uhrataan ja enteet kertovat oikeat toimintatavat. Pappia tämä uskonto ei puhuttele eikä hänen valppautensa ulotu merenkäyntiin.

Huomaan palaavani mielelläni kirjan tapahtumiin ja kertailevani niitä mielessäni. Huolimatta referaatista jää muille lukijoille loppuratkaisun lisäksi paljon kirjasta ammennettavaa: kyläläisten elämä ja henkilökuvat, töiden kuvaus, pastraalitutkinnon suoritus Porvoossa, kahden saaristolaispapin ystävyys...Ulla-Lena Lundberg on osannut kertoa tarinan taiten - onhan hänellä toki pitkä kirjailijan kokemus takanaan. Muistan lukeneeni muitakin hänen kirjojaan. Aiemminkin niitä on ollut palkintoehdokkaiden joukossa. Oli siis nyt jo korkea aika palkita kirjailija ja tämä kirja ansaitsi Finlandia-palkinnon. Pidin kirjasta ja olen kuullut monen muunkin pitävän.