Opettaja opettaa, että mies on selkärankainen eikä lapamato. Elefantin hän ajaa luokasta ulos eikä lihava poika säästy luokkatoverien pilkalta eikä kiusanteolta. Opettajan mieleen ovat jääneet sodan kauhistukset ja hän vaatii alakoulussa sotilaallista kuria oppilailtaan. Kirjan kuvaama koulumaailma 1960-luvulla on nykyistä paljon rankempi. Tai erilainen...
Näin minä opin että elämää tämä vain on eikä riisiryynipuuroa.(Lainaus kirjasta)
Elämä minäkertojan perheessä on lämminhenkistä. Vanhemmat rakastavat lapsiaan ja sisarukset toisiaan. Isä on mies, joka tekee mitä tahtoo kun muut tekevät mitä osaavat. Aikuisten juhlahetket ja lauantainvietto näyttävät lapsen näkökulmasta hupaisilta. Kirjassa kuvataan myös vastoinkäymisiä: sisaren ei-toivottua raskautta, epäonnistumista oikeinkirjoituskilpailuissa ja Pientä, joka ei kehity normaalisti.
Näin minä opin maailmasta että siinä on asioita joita ei puhuta kenenkään kanssa. (Lainaus)
Tietenkin Jalonen osaa kertoa tarinan, joka perustunee kirjailijan omiin kokemuksiin. Minuun tämä kirja ei jättänyt isoa lukujälkeä. Tuli pikemminkin sellainen olo, että näinhän se meni...
Toisenlaisen jäljen kirja jätti Pesoseen. Lue tästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti