lauantai 31. maaliskuuta 2012

Phillips, Jayne Anne: Kiuru ja termiitti

... tajuan kuinka salamannopeasti kaikki voi mennä oikein tai väärin.
Edellä on 17-vuotiaan Kiurun oivallus romaanin lopusta. Alussa kaikkien kirjan henkilöiden elämä tuntuu menevän nimenomaan väärin. Robert Leavitt tekee melkein koko kirjan ajan kuolemaa haavoituttuaan amerikkalaisten luodeista Etelä-Koreassa 1950. Hänen vastavihitty vaimonsa, upea laulajatar Lola odottaa hänelle lasta, Termiittiä, joka syntyy vaikeasti vammaisena. Kiuru, Lolan vanhempi lapsi, on hoidossa hänen sisarellaan Noreenilla, Nonnilla, joka uurastaa ravintolassa ja hoitaa lasta. Kiurun isä on varjeltu salaisuus. Myös Termiitti tulee Nonnin hoitoon. Eniten Termiitistä pitää kuitenkin huolta sisar Kiuru, joka kuljettaa lasta kärryissä mukanaan joka paikkaan.

Kirja etenee Robertin, Kiurun, Nonnin ja Termiitin kertomana eteenpäin. Yllätyksiäkin on, luonnonvoimat ratkaisevat. Eniten kadehdin ajatuksia ja kieltä, jotka kirjailija on pannut lähes puhumattoman Termiitin päähän. Välillä hän nimeää asiat ja esineet, välillä kuvaa ne. Uskottavasti, mielestäni.

Minun oli vaikea päästä kirjassa alkuun ja ajattelin jo jättää kirjan kesken, kun olin välillä lukenut muuta. Mikä menetys se olisi ollutkaan! Ehkäpä kirjaa pitäisi päästä alusta asti lukemaan isompia paloja kerrallaan. Tämä oli upea ja tunteisiinkin vetoava kuvaus rakkaudesta, jonka kanssa sievällä romantiikalla ei ole mitään tekemistä.  Voi olla, että vielä luen kirjan uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti