Kustannushd on julkaissut hiljan Jorma Eerik Jukkalan esikoiskirjan, joka kertoo eläkkeellä olevasta pikän uran tehneestä matematiikanopettajasta. Jos tähän mennessä ähtäriläiset lukijat luulevat olevansa hyvin perillä kirjan tapahtumista, tästä eteenpäin he eivät sitten olekaan. Tekijäkin on toiminut mataematiikanopettajana paikkakunnalla, kyllä. Lisäksi hän on tunnettu myös kunnallispolitiikassa ja pesäpalloharrastuksesta.
Pesäpallo on vahvasti läsnä myös kirjassa, mutta sitä pelataan vuosina 1963-1964. Pelaajana on 18-vuotias abiturientti Pertti Luhta, joka muistaa tulevaisuutensa opettajanuran jälkeen, mutta paljon huonommin lähimenneisyytensä kesää viettävänä maalaistalon poikana. Omaan entiseen perheeseen aikamatka Pertti Luhdan vie, mutta jotkut asiat eivät täsmää: TV:n merkki, veljen hiusten väri - omat tekemisetkin tuntuvat oudoilta. Kaikkein oudointa on kuitenkin nuori tyttö, Helena, joka tyystin puuttuu Pertin luokkakuvasta, vaikka on Helenan lähes samanlaisessa luokkakuvassa. Helena ja Pertti tapaavat, keskustelevat ja tuntuu jo siltä kuin jotain olisi tapahtumassa, mutta vanhemmat eivät ole siitä innostuneita. Miksi? Tämä on yksi romaanin jännitteistä, aikamatkan, tulevan "ennustamisen" ja muiden ihmissuhdekuvioiden lisäksi.
Taitavasti Jukkala hallitsee eri aikakausien yhteensovittamisen ja kuvaa sotkeutumatta sekä ikääntyneen Pertti Luhdan, että abiturientti Pertin maailmaa ja ajatuksia. Entisyyteen kuulumattomat elementit tuovat kerrontaan sopivasti rosoa. 1960-luvun tapahtumat tulevat taas lähelle heitä, jotka ovat tuon ajan itse eläneet. Varoitus: kirja koukuttaa! Lukemiselle on varattava aikaa, sillä keskeyttäminen voi olla työlästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti