Chimanda Ngozi Adichien ensimmäisen suomennetun kirjan Puolikas keltaista aurinkoa takakansi puhuu rakkauskeromuksesta. Sisältyyhän kirjaan toki rakkautta ja ihmissuhdesolmuja, mutta myös sotaa Nigerian ja Biafran välillä 1967-70. Obendigo palkkaa palvelijakseen nuoren maalaispojan Ugwun, jonka tulevaisuus näyttää heti valoisammalta. Obendigo elää kauniin Olenan kanssa ja kirja seuraa myös Olenan kaksoissisaren ja tämän brittiläislähtöisen rakastetun vaiheita. Ensin kirjailija kuvaa nuorten idealistisia maailmanparannusta ja yhteiselämän alkuvaiheita sekä Biafran valtion syntyä. Sitten alkaa sota ja pakomatka, nälänhätä ja väkivalta. Nuoruuden aatteet sortuvat ja arki on taistelua olemassaolosta.
Muistan uutiskuvat Biafran suurisilmäisistä ja isovatsaisista lapsista. Tapahtumat järjestyivät uudelleen entistä merkityksellisemmiksi, kun kirja kuljettaa henkilöt tuon helvetin läpi. Luin tätä myös selviämiskertomuksena. Hyvään tulevaisuuteen luottavat ihmiset löytävät itsensä avustusjonoista, pelkäävät itsensä ja läheisten puolesta ja menettävät lähes kaiken. Ja jatkavat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kannattaa lukea. Pistää miettimään, mitä kaikkea ihminen joutuu kokemaan ja säilyttää silti inhimillisyytensä. Silloinkin,kun sameissa vesissä uidessaan hörppää välillä kuravettä. Mutta aina on myös niitä, jotka eivät tunne sanontaa tähtitaivaasta yllänsä eivätkä siveyslaista sisimmässään.
VastaaPoista