Olof Helmersson on vapaakirkon opin eteenpäin viejä, joka 1950-luvun Västerbottenissa saarnasi sanaa ja ikuista elämää. Hän pelasti 416 sielua loistavalla karismallaan ja haitarinsoitolla.
Nyt hän on tullut toisin ajatuksiin. Jumalaa ei ole. Kaikki on huijausta ja hänen on lähdettävä oikaisemaan vääryys, pelastamaan pelastetut uudelleen.
Torgny Lindgrenin kirjassa Akvaviitti viinaa on hyvin vähän. Muuta voimallista sitäkin enemmän. Helmersson ajaa polkupyörällä pelastelulta toiselle ja tekee huomioita maaseudun tilasta ja omasta elämästään. Jotkut pelastetut ovat ehtineet jo kuolla uskossaan, jotkut ovat omin neuvoin luopuneet pelastuksesta. Ja sitten on niitä, jotka eivät luovu uskostaan mistään hinnasta.
Ennen kuin kaikki on ohi, Helmersson joutuu kohtaamaan myös oman menneisyytensä, luopumaan lopulta vähän periaatteistaan ja kyllä, lopulta Akvaviitti pääsee pois kaapista ja sillekin löytyy tärkeä rooli.
Itse perimmäiseen kysymykseen ei Lindgren anna vastausta. Hän sitä vastoin pakottaa lukijan lähtemään samankaltaiselle matkalle omaan sielunsa syrjäkolkkiin ja lopulta tekemään omat päätöksensä.
Kirjailija on kiinnostunut näistä aiheista. Olen lukenut Lindgrenin Dorén raamatun, jossa Dorén kuvittama Raamattu antaa elämänsisällön ja -ohjeen miehelle, joka väittää saaneensa aina rakkautta - huolimatta kokemuksista vähälahjaisten koulussa ja oman isän kohtelusta. Helmerssonin ja kirjailijan näkemyksille ei varmaan ole syytä vetää yhtäläisyysmerkkejä. Täytyy maistella tätä Akvaviittia.
VastaaPoistaMinä vasta tällä teoksella tutustuin tähän kirjailijaan. Minun on myös syytä tutustua lisää, sillä pidin kovasti tästä kirjasta ja kirjailijan tyylistä kirjoittaa pienistä asioista suuria.
VastaaPoistaMuutenkin näyttää siltä, että ruotsinmaalta tulee paljoon muutakin hyvää kuin naiskirjailijoiden dekkareita