Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Verronen, Maarit
Kirkkaan selkeää
Tammi 2010
211 sivua

Maarit Verrosen ensimmäinen kirja, novellikokoelma Älä maksa lautturille julkaistiin 1992. Siitä lähtien hän on tasaiseen tahtiin julkaissut vuoroin romaaneja ja novelleja, palkittu usein ja ollut Finlandia-ehdokkaana kahdesti. Suomalaisittain merkittävä kirjailija siis, mutta kuitenkin jotenkin sivussa julkisuudesta. Kirjoja luetaan kuitenkin aika tavalla ja oli kirjailija minullekin entuudestaan tuttu.

Kirkkaan selkeää on dystopia. Se on karmea kuvitelma tulevaisuudesta, jota ei ikinä toivoisi ja joka kuitenkin voisi olla tulossa. Ihmiset ovat olemassa vain, jos heillä on  omaisuutta. Luonto on kulutettu koko lailla loppuun, aurinko polttaa ja kulkutaudit riehuvat. Ihmiset tavoittelevat turvallisuutta ja onnea, kuten nytkin, mutta keinot ovat erilaisia. Toimeentulon eteen jotkut joutuvat ponnistelemaan  koko valveillaoloaikansa ja siruttomat ihmiset eliminoidaan. Ihmiset ovat valmiita mihin tahansa pysyäkseen elossa, kuten Tiksu P, joka  alistuu muodonmuutokseen ja itsensä pienentämiseen.

Tiksu saa omistukseensa kuumailmapallon ja oppii lentämään sillä. Hän päätyy ensin ilmastonmuutosta tutkivan ryhmän jäseneksi, myöhemmin siruttomien jäljittäjiksi Etelä-Eurooppaan. Matkan varella hän tutustuu inhimillisyytensä jossain määrin säilyttäneisiin ihmisiin. Uudenlaiseen yhteiskuntajärjestykseen sopeutuneet, massiivisiin ostoskeskusmaailmoihin tottuneet ja virkisteonnellisuutta tavoittelevat ihmisjoukot jäävät harmaaksi massaksi, enemmistöksi. Näkymättömät koordinaattorit ohjailevat ihmisten toimintaa, mutta suojakupujen alla lumetodellisuudessakin elävät ovat sattuman ja katastrofien heiteltävissä.

 Tämä ei ole Verrosen parhaita kirjoja, mutta lukemisen ja miettimisen arvoinen. Lukeminen jättää kuitenkin harmaan ja ankean olon.