Gustave Flaubert: Bibliomania

Flaubert, Gustave
Bibliomania - kertomus
Hannu Salmi ja Antti Nylén - esseet
Faros 2012
119 sivua

Mä haluun! Taannuin välittömästi nelivuotiaan tasolle nähdessäni tuon pienen ja punaisen kirjan. Onneksi rakkauteni kirjoihin ei ole bibliomanian tasolla, vaan tyydyin kiltisti vain lainaamaan sen. Flaubert oli vuonna 1837 14-vuotias kirjoittaessaan tarinan barcelonalaisesta Ciacomosta, miehestä, jonka ainoa intohimo oli omistaa harvinaisia kirjoja. Ei lukeakseen niitä, vaan vaaliakseen niitä kuin saituri aarrettaan. Se, että ne koituivat hänen kohtalokseen, ei häntä surettanut, ainoastaan se, kuka pitäisi huolta hänen kirjoistaan, jos hänet tuomittaisiin tuhopoltoista ja puukotuksista. Hän oli ollut munkki, joka oli luopunut Jumalastaankin tämän kaiken kattavan manian vuoksi. Pipopäähän miesraukka oli, mutta Flaubertin taidokkaasti kuvaamana sai lukijan toivomaan, että häntä vastaan nostetuissa syytteissä ei olisi ollut perää.
Tarinan taustoista kertoo Hannu Salmi esseessään Kirjojen narrit ja orjat. Antti Nylén pohtii puolestaan asiaa tämän päivän näkökulmasta. Erilaisia sisältöjä voidaan tuottaa heittämällä kuoret menemään niin, että vain henki tai sielu on jäljellä. Lukutoukalle eli himolukijalle se on ok, mutta bibliofiilille, kirjan rakastajalle, sähkökirja on käsitteellinen mahdottomuus.
Olen itse tykönäni huomannut, että pieni kirja onkin usein salakavala syötti, jonka nielaistuaan alkaa hamuta lisää tietoa. Niin nytkin. Mutta bibliofiilin ja lukutoukan risteytymänä etsin hyllystäni asiaan liittyviä teoksia siinä kuin lisätietoja netistä. Siinä puuhassa aika on hupaa.