Antti Tuuri matkustaa junalla. Hän on matkustanut junalla jo nuorena mennessään kesätöihin Kölniin. Samoja jälkiä mies seuraa nyt eläkeläisenä, muistelee osin aiempia matkoja ja sattumuksia. Matkakohteina on usein Italia, joskus Norja, Ranska ja Espanja. Paikat ovat tuttuja ja vieraampia, tuttuja ihmisiäkin tavataan matkoilla. Pariisissa Tuuri yöpyy samassa hotellissa, jossa on kerran saanut erityiskohtelun. Italiassa hän asuu vaimonsa kanssa pitempään, ihmettelee Angelon verkkaisuutta pesukoneen kuntoon saamisessa. Tuuri kohtaa matkoillaan muitakin vaikeuksia, kun hänet ryöstetään Sveitsissä asemalla. Pääosin matkat sujuvat kuitenkin suunnitelmien mukaan, verkkaisesti, aamuisin töitä tehden, illalla hyvin syöden.
Ihan mielikseen näitä kuitenkin lukee, vaikka mitään isoja asioita ei matkoilta kerrota. On kuin olisi mukana reissulla. Jaan myös Tuurin mielipiteen lentokoneella liikkumisen vaivalloisuudesta. Kun saan enemmän aikaa matkustaa, siirryn maan ja vesien päälle Tuurin tavoin, jos vain matkakohde on siten saavutettavissa.Tämän tahdon Tuurin kirjasta muistaa silloin ja nyt:
Koska tiedämme, että matkustaisimme tällä matkalla junissa pitkään, katselemme maisemia rauhassa emmekä odota, että juna olisi perillä. Olimme tulleet junamatkalle emmekä pääsemään perille mihinkään; perillä olisimme aina, kun olisimme junassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti