Juha Seppälä: Mr. Smith

Olisin ollutkin hämmästynyt, jos olisin nähnyt Seppälän tönöttämässä kukkapuska sylissään Finlandia-ehdokkaiden julkistamistilaisuudessa. Mies, jonka jo kymmeniä vuosia vanhan kuvan päivittäminen on ollut sitkeässä, ei tunne tarvetta lähteä kaivelemaan napanöyhtäänsä julkisuudessa. Mutta se vimma, jolla hän uusimmassa kirjassaan hyökkää koko nykyistä maailmanmenoa vastaan, saa täyden hyväksyntäni. Ei sen puoleen, etteikö puliveivareita olisi ollut ennenkin, eikä Seppälän Mr. Smith niistä vähäisin. Ei kirjailijan tarvitse analysoida tekstiään, hän vain kirjoittaa, koska se on hänen luontonsa. Hänen sisäinen tekstinkäsittelynsä naputtaa, vaikka hirsipuuhun oltaisiin viemässä.Teksti puhukoon puolestaan, painosmääristä tai kirjailijasta itsestään viis, on Seppälän viesti. Ota tai jätä. Ja minähän otan joka ikinen kerta. Seppälän tylyä tyyliä en voi sanoa rakastavani, mutta koukussa siihen olen. Joku arvostelija sanoikin jotain siihen suuntaan, että Seppälä raahaa ruhjoutuvaa lukijaansa armottomasti tarinansa läpi. Siinä se peijakas on mestari. Hypätkää menoon mukaan, jos arvelelette kuntonne kestävän. Ja se, kenestä tulee Finlandia-voittaja, on yks hailee.