Harry Harrison: Ruostumaton teräsrotta

Kun syyskiireet ovat sitä luokkaa, ettei ehdi kirjastoon, eikä edes kaivelemaan omia hyllyjään, saavat tieteiskirjat kelvata uniräteiksi. Harrison suoltaa hilpeää hömppää, jonka kuplivan pinnan alla on vankka yhteiskuntakriittinen pohja. Hän kuoli 87-vuotiaana elokuussa, ja tieto antoi kimmokkeen palata Ruostumaton Teräsrotta-sarjaan. Olivatko ne niin hyviä kuin millaisina muistin niitä aikoja sitten pitäneeni. Eivät ihan. Nyt kiinnosti enemmänkin tekijä, Suomessakin vieraillut ja monissa maissa asunut sekä ilmavoimissa palvellut mies. Aloin ymmärtää teosten armeijakriittisyyttä enkä pähkäillyt enää tarinoiden yleiskieltä esperantoa. Mikäs muu se olisi, kun tekijä oli kansainvälisen esperatoyhdistyksen kunniajäsen ja hallitsi homman. Joku viisas on sanonut, että mitä ikinä kirjailija pystyy luomaan, se saattaa jonain päivänä ollakin faktaa eikä fiktiota. Kuten Harrisonin vuonna 1966 ilmestynyt dystopiakertomus väestöräjähdyksestä todistaa. Rotta on antisosiaalinen lainrikkoja, jonka koko perhe on samaa maata. Jesuiittamaisesti heille tarkoitus pyhittää keinot. Ja tarkoitus, sehän on pelastaa maailma. Jospa sekin fiktio vielä muuttuu faktaksi!