Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan

Kariston Lupaus-sarjassa julkaistaan ansiokkaita ulkomaisia esikoisteoksia. Hollantilainen Bakker onkin mielenkiintoinen  tuttavuus. Kirja kertoo Helmeristä, jolla on vaatimaton, mutta itsepintainen unelma. Sitä hän vaalii kykkiessään lehmän alla, jonne on joutunut vasten tahtoaan. Hänen elämänsä ei ole päällisin puolin tarkastellen kovin kummoista. Kaksoisveljen kuoleman jälkeen hän on tuntenut itsensä puolikkaaksi, eikä koe kelpaavansa isälleenkään. Yritystä kyllä on, mutta sen sijaan että ottaisi tukevasti elämän liepeestä kiinni, hän tuntuu vain roikkuvan siinä päivästä ja paikasta toiseen. No, onhan hänellä aasinsa. Ystäviäkin ilmaantuu, vaikka he ovat vähintään yhtä täynnä estoja kuin Helmer itsekin. Jutun juju ei olekaan siinä, mitä tapahtuu, vaan siinä, miten se kerrotaan. Ja sehän Bakkerilta sujuu. Hänen henkilönsä ovat kulmikkaita ja kömpelöitä, mutta jotain ihmevetoa heissä on. Helmerin ja Henkin, melkein kälyn pojan yhteiselo sujuu kuin jäitä polttaisi, mutta jotenkin se vain sujuu. Sama homma isän kanssa, jonka Helmer kantaa yläkertaan odottamaan kuolemaansa. Hoitaa toki, mutta tunnepuoli on jankkoa myöten roudassa. Bakkerin kertojanääni on sillä lailla ovela, että tekisi mieli mennä mukaan porukkaan ja ravistella niitä jokaista ihan erikseen ja kunnolla. No, pääseehän Helmer sentään lopulta Tanskaan. Afsluitdijkin kautta ajettaessa hän täyttää 27 vuotta. Ehkäpä ihmisestä sittenkin voi tulla joku uusi, kuten se nippa nappa käly Riet sanoi. Jopa Helmeristä.