Eeva Rohas: Syvä pää

-Tekee mieli liittää Eeva Rohas Raija Siekkisen novellistiikan vaativaan vanaveteen, kirjoitti Hesarin kriitikko Antti Majander luettuaan Rohaksen esikoisteoksen Keltaiset tyypit.  Siekkisensä lukenut voi vain yhtyä Majanderin tuumailuun. Tänä vuonna ilmestynyt Syvä pää jatkaa sukellustaan ihmismielen outoihin syvänteisiin sellaisella otteella, että lukijakin tuntee olevansa välillä uppeluksissa. Mutta pakko räpiköidä eteenpäin ajatellen, että jos kirjailija on kestänyt noiden syntymässä säikähtäneiden seuraa kokonaisen romaanin verran, kai sitä itsekin ainakin yhden lukukerran. Mutta tuollaisen tekstin, niin taidokkaan ja niin tiukan, tuottaminen on takuulla voimille käypä ponnistus. Voi vain toivoa, että Rohas kestää elämän ja luomisen tuomat paineet paremmin kuin Siekkinen. Ainakin Syvän pään omistuskirjoitus antaa uskoa siihen. "Perheelleni ja  Vesulle, punaisille kukille"lukee siinä.

Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan

Kariston Lupaus-sarjassa julkaistaan ansiokkaita ulkomaisia esikoisteoksia. Hollantilainen Bakker onkin mielenkiintoinen  tuttavuus. Kirja kertoo Helmeristä, jolla on vaatimaton, mutta itsepintainen unelma. Sitä hän vaalii kykkiessään lehmän alla, jonne on joutunut vasten tahtoaan. Hänen elämänsä ei ole päällisin puolin tarkastellen kovin kummoista. Kaksoisveljen kuoleman jälkeen hän on tuntenut itsensä puolikkaaksi, eikä koe kelpaavansa isälleenkään. Yritystä kyllä on, mutta sen sijaan että ottaisi tukevasti elämän liepeestä kiinni, hän tuntuu vain roikkuvan siinä päivästä ja paikasta toiseen. No, onhan hänellä aasinsa. Ystäviäkin ilmaantuu, vaikka he ovat vähintään yhtä täynnä estoja kuin Helmer itsekin. Jutun juju ei olekaan siinä, mitä tapahtuu, vaan siinä, miten se kerrotaan. Ja sehän Bakkerilta sujuu. Hänen henkilönsä ovat kulmikkaita ja kömpelöitä, mutta jotain ihmevetoa heissä on. Helmerin ja Henkin, melkein kälyn pojan yhteiselo sujuu kuin jäitä polttaisi, mutta jotenkin se vain sujuu. Sama homma isän kanssa, jonka Helmer kantaa yläkertaan odottamaan kuolemaansa. Hoitaa toki, mutta tunnepuoli on jankkoa myöten roudassa. Bakkerin kertojanääni on sillä lailla ovela, että tekisi mieli mennä mukaan porukkaan ja ravistella niitä jokaista ihan erikseen ja kunnolla. No, pääseehän Helmer sentään lopulta Tanskaan. Afsluitdijkin kautta ajettaessa hän täyttää 27 vuotta. Ehkäpä ihmisestä sittenkin voi tulla joku uusi, kuten se nippa nappa käly Riet sanoi. Jopa Helmeristä.

Kyrön ystäville

Kyllä minä olen niin iloinen, että meillä on uusia humoristeja vaienneiden tilalle, tämä Tuomas Kyrö nyt etunenässä. Kuuntelin Mielensäpahoittajan ruskeakastike äänikirjan enkä nukahtanut kuin yhden kerran. Se on vähän tällaiselle päiväunien ystävälle. Tuntuu kuin narisijamme olisi pohdiskellut asioita vielä hiukan vakavammin kuin aiemmin, niin osuvasti hän nostaa esille kansakuntamme yhteistä lähihistoriaa, nykyajan kotkotuksia ja arkisia sattumuksia. Kyrö on julkaissut myös kirjanpoikasen nimeltä MINIÄ, joka on ollut myynnissä vain kirjakauppojen kylkiäisenä. Niinpä moni kirjasto on vailla tätä pientä helmeä, mutta ei vain Ähtärin kirjasto! Kaukaa viisas johtajamme takoi kun rauta oli kuumaa ja niinpä meillä on yksi Miniä. Sen hotaisin heti, kun varauksia ei ollut. Oli hauska tarkastella Mielensäpahoittajaa ulkopuolisen silmin. Varauksia sopii naputella Oivassa, uutuushyllystä se lähtee keskimäärin kolmessa minuutissa, tutkitusti.

Mario Reading: Nostradamus 100 ennustusta

Kyllä Stephen Kingin jutut ovat lällärikamaa Michel de Nostradamen ennustusten rinnalla. Vääntävät vatsaa, mutta vetävät silti puoleensa. Jospa Reading onkin tulkinnut niitä oikein. Huh, huh! Mutta kun kirja oli taas niin nätti, paperi keltaista ja kuvioitua ja vielä silkkinauha kirjanmerkkinä. Ja kyllä, Kiinassa se oli painettu. Kyllä kiinalaiset osaavat, ovathan he harjoitelleet taitoa 1000-luvulta saakka.
1500-luvulla elänyt ranskalainen Nostradamus oli apteekkari, lääkäri, kääntäjä ja astrologi, jonka jälkipolvet tuntevat parhaiten hänen ennustuksistaan, joita hän laati kaikkiaan noin 2000. Reading, joka tuntuu jääneen pahasti Mikko-pojan koukkuun, on nyt kerännyt tähän viimeisimpään teokseensa 100 parasta !? Ainakin ne ovat vaikuttavia. Näinä päivinä ajankohtaisin koskee Nicolas Sarkozya: "Urhean henkilön sukuhaaran kautta Ranskan matalimmasta osasta; läpi onnettoman isän Kunniaa, rikkautta, hän on tekevä työtä korkeaan ikään Sen ansiosta, että hän uskoi typerän miehen neuvoon." Eli jos  Sarkozy nyt valitaan uudelleen Ranskan presidentiksi, mitä pitää uskoa noista muista ennustuksista. Reading tulkitsee tuon "korkeaan ikään" 77 vuodeksi, jota taas itse nyt en pidä kummoisenakaan saavutuksena. Eli kutkuttava teos joka tapauksessa, mutta tuskin "unirätiksi" sopiva.