Taas luin kirjan Lapista ja sen aidoista ihmisistä novelleissa kuvattuna. Novelleja sitoo yhteen Urho Kekkonen, joka on kirjan henkilöille ehdoton auktorieetti, melkein jumala. Isätön, kiusattu poika keksii pelastustarinakseen, että Kekkonen on hänen isänsä ja saavuttaa kavereittensa kunnioituksen. Kyläbaarin pitäjä valmistautuu huolella Kekkosen saapumiseen ja autoletkan kulkua seurataan silmä tarkkana. Kirja päättyy novelliin, jossa Rostockiin on nimetty Urho Kekkonen Strasse. Sen vihkiäisiä valmistellaan ja samalla selvitellään nuorten kaupungissa opiskelevien suomalaisten ihmissuhdesotkuja.
Kirja on hauska, mutta hymyilyn rinnalla on vakava säie. Hieno kokoelma!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti