Tylsän päivän pelastus

Kun on tylsää, eikä mitään tekemistä ja kolmen hengen seurueesta vain yksi täysin lukutaitoinen, on aika avata Thomas Marentin Maailman sademetsät sekä kuunnella cd-levyltä apinoitten karjuntaa ja sateen kohinaa. Sitten ei ole yhtään tylsää, vaan on joko ihanaa tai sitten yäk, mutta tunnin päästä ei kukaan tajua, miten nopsasti hetket kuluivat elämän ainutlaatuista rikkautta kuvin ja äänin aistiessa. Marentin kuudentoista vuoden työ on tuottanut uskomattoman upean teoksen. Miten paljon työtä ja vähältäpiti-tilanteita tuohon ajanjaksoon sisältyy, siitäkin Marent teoksessaan kertoo. Tuliharjakotingan soidintanssia mies kuvasi satoja ruutuja ja sai aikaan kymmenkunta terävää otosta. Jäljitettyään simpansseja neljä päivää hän unohti tarvittavan kahdeksan metrin turvavälin ja silloin nousi hirmuinen meteli. Seisomalla ihan hiljaa katse maahan luotuna Marent vietti elämänsä ehkä pisimmän minuutin, ennen kuin tilanne laukesi. Kun luimme orankien huolehtivan poikasistaan niiden kahdeksan ensimmäistä elinvuotta, vaipui seurueemme miespuolinen jäsen, 7v., syviin aatoksiin. – Ei, ei se minulle kyllä riitä, hän totesi sitten päättäväisesti. Ainoa asia, joka meitä jäi vaivaamaan, oli kuvista puuttuva mittakaava. Kun muutaman sentin mittainen Boophis-lehtisammakko oli kuvattu monikymmenkertaisena, niin olihan se vaikuttava, mutta toisaalta oli huojentavaa ajatella, että ei tuo aplatacris coloratankaan taida ihan oikeasti sentään olla kissan kokoinen, vaikka siltä näytti.