Jukka Salminen
Polkupyörällä maailman ympäri (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013)
Matti Rämön pyöräilyseikkailut milloin Aasian maissa, milloin Islannissa ovat tuntuneet urotöiltä niistä lukiessa. Nyt nuori kaveri on pistänyt kerralla pakan sekaisin ja kolunnut viidessä maanosassa kuuden vuoden aikana. Kävi hän toki välillä koti-Suomessa lepäämässä ja parantumassa selkävaivoistaan, mutta pyöräily ja liikkuminen oli hänelle koko elämä noiden vuosien ajan. Eihän tuollaiseen urakkaan ”tavallinen” liikkuja ryhtyisikään, Jukka on kuntoilunsa ja kroppansa tarkkailun kanssa suorastaan fanaattinen, menee äärimmäisyydestä toiseen; ajaa hirvittävän rankkoja jaksoja viikkokausia, saa kroppansa tukkoon ja joutuu lepäämään pitkiä aikoja. Kait se on hänen juttunsa, joku toinen ajaisi lyhyempiä päivämatkoja ja pitäisi säännöllisiä lepopäiviä. Mutta pitemmät oleskelut milloin missäkin kylässä ovat myös henkisesti tärkeitä, silloin hän tutustuu paremmin ihmisiin ja saa koottua ajatuksiaan. Kokemuksista kirjoittamisen on täytynyt olla iso urakka jo matkan varrella, sillä kirja on täynnä tarkkoja kuvauksia monen vuoden ajalta. Niitä ei voisi kirjaksi muokata ilman hyviä muistiinpanoja. Toki hän kirjoitti matkan aikana nettiinkin, mutta ne sivut ovat joko poistettu tai ovat aika hajanaisia.
Kirjan kuvitusta on netissä sekä haukuttu että kehuttu, minusta ne ovat ihan kelvollisia. Salminen kirjoittaa paljon fyysisen kuntonsa muutoksista, jotka vähän kyllästyttävät, samoin yritykset filosofointiin tuntuvat vähän väkinäisiltä. Mutta kuvaukset kylistä ja ihmisten elämästä, paikallisten asukkaiden kohtaamisista ovat kivoja lukea. Välillä ahdistavaakin: kummallista on esimerkiksi tapa kivittää ohi ajavaa pyöräilijää, jollaista tapahtui niin Aasiassa kuin Afrikassakin ja yllätys, yllätys kerran jopa Amerikassa. Ystävällisyyttä ja avuliaisuutta löytyi kaikkialla, toki myös outoja hiippareita ja epärehellisyyttä. Kirja on aika järkäle, 367 sivua, mutta voihan lukea vain itseään kiinnostavat osat, eri maanosat ovat omissa luvuissaan.
Minä luen tätä parhaillaan iltalukemisena. Sopivasti tosiaan väsyttää tarkat selostukset kunnosta. Mutta tapaamiset tavallisten ihmisten kanssa milloin missäkin valvottavat.
VastaaPoista