Laura
Gustafssonin (1983) esikoisteos Huorasatu oli vuoden 2011 Finlandia-palkinto-
ja Helsingin Sanomien esikoiskirjailijapalkintoehdokas.
Pakkohan
tämänniminen kirja on lukea, eikä tarvinnut pettyä. Kiroilua ja rivouksia
kirjoissa karttavana meinasin ensin säikähtää, mutta Gustafsson käyttää niitäkin sanoja
hyvin. Muutenkin kerronta on tosi terävää, varsinkin yhteys nykypäivän ilmiöihin
ja sanontoihin viehättävät.
Teos
kertoo suomalaisista tytöistä Millasta ja Kallasta. Milla kyllästyy opintoihin,
etsii töitä ja päätyy prostituoiduksi, Kalla vie ravintolasta kotiinsa miehen,
joka raiskaa hänet. Mies myöhemmin pyydettyään anteeksi, raiskaa hänet
uudelleen. Kalla tapaa Millan ja molemmat jatkavat seksihommissa
Jumalista
Afroditella on raaka aviomies, rakastaja pettää. Tätä HELvetistä etsiessään
Afrodite lentoasemalla päätyy vahingossa väärälle portille ja HELsinkiin. Ja
pian ollaan jo Thaimaassa.
Naisia kohdellaan kamalasti mennen tullen, miehet ovat raakoja tai nyhveröitä. Menoa
ja meininkiä riittää ja vaikka väkivaltaa, verta ja murhetta piisaa, silti teos
naurattaa. Tämä on niitä kirjoja, jonka haluan lukea uudelleen.
Ja saduissa tietysti on onnellinen loppu.
Ja saduissa tietysti on onnellinen loppu.
Pahuksen hauska, mutta myös ajatuksia herättävä. Kansikuvan perusteella en olisi ikinä kirjaan tattunut, mutta kun sen sitten tein, olin aivan otettu.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista