Kuvataiteilija Hannu Väisäsen kolmas omaelämäkerrallinen romaani Kuperat ja koverat ei ilahduttanut minua niin paljon kuin edelliset osat: Vanikan palat ja Toiset kengät. Luin sitä silti mielelläni. Kirjassa Antero on taideopiskelija, joka asuu surkeasti milloin missäkin ja syö jos muistaa. Tärkeintä on oppia elämään ja olemaan taiteilijana muiden taiteilijoiden joukossa. Joskus se vaatii liikennemerkkien keräilyä opiskelutoverin kämppään, joskus syventymistä kirjaan, jonka tekijä väittää luovuuden kumpuavan syyllisyydestä - ja näiden oppien hylkäämistä. Kirja tuntuu rakentuvan muistikuvista, jotka vain ympäristön ja kokijan kautta liittyvät toisiinsa. Herkkupaloja on runsaasti. En usko monenkaan pystyneen yhtä vaikuttavasti kuvaamaan hammaslääkärin tekemää juurihoitoa kuin Väisänen pystyy.
Miksi jotkut ovat monella alalla lahjakkaita? Meidän kaikkien iloksipa tietysti.
Miksi jotkut ovat monella alalla lahjakkaita? Meidän kaikkien iloksipa tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti